Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2019

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuoden vaihteen aikana olen löytänyt turhan vähän kisamatseja. Yhden nelurikisan ja pari sarjamatsia ovat ainoat vakavammat pelirupeamat. Teemana on edelleen taistelu syötön kanssa. Olen jälleen muuttanut ja yksinkertaistanut kahta asiaa, jotka toivon jälleen viimeisiksi muutoksiksi.

Pallon nostossa siirsin pelivälineen sormen päihin, mitä en ollut ennen huomannut yleisemmäksi tavaksi ammattilaisilla. Nyt kun katsoo Aussi Openia, niin siellähän se on kaikilla. Tästä ei ollut kukaan vihjannut mulle ennen harjoituskaveriani. Nyt tuntuu, ettei sormet enää vahingossa käännä palloa vasemmalle-taakse, vaan vain käden liikkeen suunta määrää noston suunnan.

Toinen muutos on alkuasennon muutos vielä enemmän valmiiksi ennen lyöntikiihdytystä: ennen pallon nostoa paino on takimmaisella jalalla ja maila on jo ylhäällä. Tällä olen huomannut pääseväni paremmin haluttuun lähtöasentoon, ennen kiihtyvän lyöntiliikkeen lähtöä. Olen siis jo lähempänä kiihtyvän liikkeen alkua pallon irrotessa kädessä. Samalla vältän paremmin liian aikaista rintama- ja lantiosuunnan kääntöä eteen.

Kisaamani neluriturnauksessa ei syöttöni toiminut lainkaan, mutta olen jo tottunut siihen, että se lämpiää nelurissa toisen erän lopulla ja kaksarissa ensimmäisen erän. Siksi en tykkää neluria kisata juurikaan. Hävisimme kaksi ottelua nelurikisassa, joista toinen matsi oli parempi ja toinen täyttä paskaa. Tosin vastustajatkin olivat hyviä.

Eilisessä sarjamatsissa pelasimme nelurin ensin Filip Möllerupin parina. Tässä oli se hyvä puoli, että sain lämmiteltyä hyvin kaksaria varten.

Vastukseni kaksinpelissä oli hyvin tuttu harjoittelukaveri Niko Keinonen. Tiesin, ettei hänen kanssaan kannata lähteä kovaa ja matalaa kämmentä lyömään, mutta sorruin ehkä silti liikaa siihen. Ekassa erässä vireeni oli hyvä ja nautin pelistä. Sain syötöllä jonkun verran pisteitä ja pidin pallot pelissä monipuolisella hyökkäys- ja puolustuspelin yhdistelmällä. Jalat toimi erittäin hyvin. Voitin tiukan erän 6-3.

Toisessa erässä mentiin lähes samoin kujein, mutta Niko vei ratkaisupallot 0-5:aan asti. Vaikka syöttöni ei säilynyt hyvänä koko aikaa nautin silti hyvästä peruslyömisestä. Lentopelini oli ainoa surkeus tässä setissä. Jostain syystä osuin todella huonosti helppoihinkin palloihin, vaikka asennot oli hyviä. Tiukat pelit jatkuivat ja sain hieman itseluottamusta takaisin 2-6 kaventamalla.

Se ei kuitenkaan kantanut 10-tiebreikkiin. Vaikka tunsin edelleenkin jalat virkeiksi ja vältin tyhmiä valintoja, tein kaikki helpot virheet erässä. Lisäksi syöttöni jännitti niin paljon, että sain tehdä viisikin nostoyritystä huonoimmillani, enkä saanut enää yhtään etua siitä. 1-10 taisi olla luvut.

Tappiosta huolimatta oli hyvä tappelu. Ainoastaan lentolyönnit olivat normaalia surkeampia ja syöttö herätti toiveita noin puolet ottelusta. Päätavoitteeni oli saada lisäksi  jalat kipeäksi lomailua varten, missä onnistuttiin myös mainiosti.