Epävireellä kasetti hajalle

Pikkuhiljaa odotukset nousee pelitasoa kohtaan ja seuraava yritys oli M35B3-lohkokisa Lohjalla. Alkulohkossamme toinen vastukseni luovutti, joten 50 euron maksulla sai yhden alkulohkoyrityksen finaalimatsiin.

Kentät Lohjalla olivat uusittuja. Ne olivat virheettömiä, mutta vielä pehmeitä.

Iikka Latostenmaa on tuttu pelaaja, mutta virallista kaksaria emme olleet pelanneet. Hänellä on reilusti kierretyt peruslyönnit ja syöttö. Slaissia ei löydy. Verkkopelikin on kelpoa. Varsinainen ase on kuitenkin nopeat jalat. Aloitin hieman epävarmemmin sekä peruslyönnissä, että syötössä. Pelit olivat kuitenkin hyvin tasaisia. Painostin ekaksi rystykrossilla, mutta myöhemmin huomassin, että Iiikalla on kipsin oireita pikemmin kämmenellä, etenkin hitaammissa lyönneissäni. Syöttöjä ei taidettu juuri pitää kuin Iikka alussa ja minä 4-4-tilanteessa. Iikka löi sitä paremmin, mitä kovemmin löin, mutta vireeni aiheutti liikaa huonoja osumia etenkin kämmenpuolelta. Verkolla oli helpompaa, mutta hyökkäyslyönneistäni Iikka löi vielä paremmin. Syöttöni oli hieman parempaa kuin viimeksi, mutta pokaosumia ja kaksareitakin tuli useita. 5-4-johtoni jälkeen virheet siirtyivät tyystin mulle.

5-7-tappion jälkeen uskoin täysillä, että ratkaisun avaimet löytyvät maltillisesta krossijuoksutuksesta, jossa lienin hieman niskan päällä. Huono osumavire kuitenkin säilyi, ehkä raskaan ekan erän väsyttämien jalkojen takia. Sitä odottaa vain hyviä pomppuja tasaiselta kentältä sisäkentän tyyliin, eikä tee tarpeeksi jalkatyötä. Pääsin edelleen verkolle, mutta Iiikka löi hurjia hyökkäyksiä juoksusta. Olisi pitänyt oikeasti vain hidastaa palloja, eikä ainakaan yrittää stoppareita. Mutta sipulini oli jo kuoriutunut. Mailakin taisi irrota kädestä yhden verkkoviimeistely-yritykseni jälkeen.

Positiivisena puolena huomasin, ettei syötön oikea rotaatio kadonnut missään vaiheessa, vaan hyviäkin syöttöjä tuli tasaisesti. Tuskin kuitenkaan yli 60%:n. Vaikka muut lyönnit tuntuivat kadonneet lopullisesti, säilytin maltin ja rytmin jollain tasolla toisen erän lopussakin. Pari syöttöä olivat aivan huipputasoa, onnistuen voiman ja kierteen osalta täydellisesti rytmissä. Sain uutta ahaa-elämystä, millaisella tasolla voisin syöttää ja samalla mietin, kuinka harvoin siinä onnistun. Olkoon tämä motivaationa jatkoon. Näistäkin syötöistä sössin viimeistelyn etukentältä. 0-6 ja vähän liiankin tutuksi viime vuosina tullut kävely Lohjan järveen.

Paluu turnausarkeen syöttöongelmineen

Pääsin ilahduttavaan turnauskuntoonkin Lahden päiväkisoissa. Valitettavan tutut syötön rytmiongelmat eivät olleet kadonneet kisatauon aikana.

Ensimmäiseen otteluun Jouni Kekonia vastaan aamutuimaan kasilta olin lämmitellyt hyvin ja peruslyönti kulki. Jouni oli nopea, mutta etenkin rystyltä tuli liian riskisiä lyöntejä ja helppoja virheitä. Pidin palloa takakentällä ja hallitsin hienokseltaan, vaikka ykkössyöttöä en saanut kulkemaan. Syötön rytmitys ongelma oli tuttu kombinaatio vartalon liian aikaista rotaatiota, liian pystyyn jäänyttä ponnistusta, hieman vaihtelevaa nostoa ja lyöntikäden kyynärän roikkumista alle olkalinjan. Näitä kun korjailee vuorotellen, ei varmasti kumpikaan pelaaja pääse rytmiin syöttövuorollani. Etenimme kuitenkin pidoilla ja murroilla, kunnes tempaisin 6-3-erävoiton.

Toisessa erässä jäi mieleen 1-0-johdossani hotdog lyöntini eteenpäin etukentällä, mihin Jouni pääsi kiinni laittamaan pallon tyhjään kenttään. Hän pistikin pitkäksi, jolloin huikentelevalla lyönnilläni saattoi olla henkinen tyrmäys ja erä tuli helpommin. 5-0-johdossani Jouni piti syöttönsä. Viimeinen syöttövuoroni oli pisin, mutta hoidin erän 6-1. Ensimmäinen kaksarin voitto sitten viime syksyn helpotti.

Toisessa matsissa Felix Standertskjöld-Nordenstam esitti varmoja otteita. Hänellä oli hyvä kämmen ja rystyllä antoi korkeampaa yläkierrettä, jolloin en päässyt dominoimaan rystykrossiakaan. Myös syvyyssuunta ja lentopeli toimi pojalla. Voittipa myös yhden lobin haun jalkojen välistä lyönnillä, koska en onnistunut tappamaan sitä. Syöttöongelmani jatkuivat, enkä saanut siitä yhtään apua ykkösen prosentin ollessa ehkä 50%. Rimpuilin vielä 2-1-johdossa, mutta en päässyt haastamaan tärkeissä loppuerän palloissa kaveria. 2-6 ensimmäinen erä.

Toisessa erässä päätin alkaa lyömään kaikki tai ei mitään asenteella. Jalkakin painoi jo, joten lyöntiasennot eivät auttaneet pitämään palloa kentässä. Matsi lipui tasaiseen tahtiin varmemmalle vastukselle. Parhaimmalla pelillä olisi tässä pelissä voinut pärjätä, mutta ei tämän päivän kunnolla ja syötöllä. 1-6 ja lohdutusgamen kanssa kotimatkalle. Pitkästä aikaa täytyy kuitenkin olla tyytyväinen mataline odotuksineen ja kivuttomine nivelineen menneeseen turnaukseen.

Keskarivitutuksen anatomia

”Keskarivitutus on Hietarannassa kesäkeskiviikkoisin tapahtuvan beach volleyn viikkokisan pelaamisen aiheuttama masennus” -Internet 2023

Se alkaa esivitutuksella edellisenä yönä. Pelit ovat menneet hyvin, etkä näe mitään fyysisiä ja meteorologisia syitä jäädä pois keskareista. Mut ei ne kuitenkaan mene, mikä esivituttaa jo, kun pitäisi nukkua.

Pelaat aluksi huonosti ja sitten pelaa parisi huonosti. Etkä voi mitään. Vittuillaksesi tsemppailet. Vastustaja, pari ja kelikin ovat vittumaisen mukavia, ettei voi heitä vittuuntuneisuudestasi syyttää. Niveletkään vittu soikoon ei satu.

Jälkipeleissä ruoditaan niidenkin vitutusta, jotka eivät vitutukseltaan sinne asti selvinneet. Jos jollakin hämmästyttävästi puuttuu vitutus, sitä juhlitaan Shampanjan korvikkeella.

Jälkivitutus on armoton, se vie seuraavan yön.

Muistaa taas vuoden verran olematta osallistumatta näihin peijaisiin muuten kuin katsomosta. Siellä vitutus viihdyttää.

Täydessä terässä jyrän alla

Olin vielä vältellyt kaksinpelejä isovarpaan kivun takia, kun tuntuu, ettei vasen jalka kulje mukana lyöntiin juostessa. Ensimmäinen kaksinpeli sitten viime syksyn sujui kuitenkin ilman fyysisiä ongelmia, johtuen kai treeniä enemmästä adrenaliinista. Olin kovaa vastustajaa vastaan kuitenkin niin köysissä, ettei kunnon fyysistä kuntomittaria vielä saatu.

Verneri Riikonen oli vastassa 3.-divarin ottelussa. Hän oli valinnut varsin hyökkäävän tyylin hitaahkolle massalle. Metsälän olosuhteet oli toisaalta varsin hyvät, eikä kenttä ja tuuli huonontanut lyömistä. Silti Vernerit flätit peruslyönnit joka korkeudelta ja aiheuttamaltani kierteeltäni löysivät hämmästyttävän hyvin rajojen sisälle koko matsin ajan. Hyvätkään pitkät slaissit hän taisi palauttaa täysin ilman helppoja virheitä. Myös verkkopeli sujui häneltä harvinaisen virheettömästi. Yhtään yli 10 lyöntistä pallorallia ei tainnut tulla, vaan poika halusi nopeasti pois kentältä.

Oma valmistaumiseni ja vireeni olisi riittänyt parempaankin ja pidempään matsiin, mutta pelipallojakin sain yhteensä vain ehkä viidessä geimissä. Oma syöttöni oli ilahduttavasti ruudussa alusta lähtien. Vain viimeiset geimit kärsin vanhasta kunnon rytmi-jalkavirhe-huono-osuma-kombinaatiosta. Vernerin ainoa heikko hetki oli myös syöttäminen toisen erän ainoassa murrossani. En kuitenkaan päässyt peliin mukaan isossa kuvassa, vaan Verneri hallitsi loppuun saakka. Luvut 0-6, 2-6, mutta kuusi turnausilmoittautumista sisällä!