Hyvääkin lyömistä Tampereella

Kisakone sisäkisoissa saatiin käytiin kahdella voitolla Tampereen tenniskeskuksessa. Lähellä oli muutkin tulokset, mutta syöttöä lukuunottamatta voi suoritukseen olla tyytyväinen.

Ensimmäinen kierrokseni C-luokassa oli Matti Hirvelää vastaan. Hänellä oli kaikki lyönnit hieman omiani epävarmemmat ja varsinkin rytmittömyys tuotti vaikeuksia ja helppoja virheitä koko matsin ajan. Matti syötti aluksi hyvin, mutta muuten pelit olivat hallussani aika hyvin. Olin lämmitellyt pitkään ja kaikki lyönnit ja liike tuntui toimivan sopivalla marginaalilla. Myös syöttöni tuntui nyt pysyvän ruudussa kylliksi ja tunsin ekan syöttövuoroni jälkeen tekevän sillä pisteitä tasaisesti, vaikkei suoria ässiä juuri tullutkaan. Matsi mukavasti 6-1, 6-3 kotiin.

Toista kierrosta voi sitten pitää jo jonkinasteisena eeppisyytenä. En tiedä johtuiko päiväunista vai nopeasta häviötilanteesta, mutta en saanut syöttöä enää kulkemaan kuin verkkoon. Sami Ollila aloitti unelmapelillä; hänen kaunis peruslyöntinsä viuhui matalana ja tarkkana varsinkin kämmeneltä. Yhden käden rystyltä tuli helpompaa alakierrettä ja virheitäkin välillä. Yritin päästä tähän lyöntisirkukseen mukaan, mutta kun luulin, ettei hän edes ehdi enää hyökkäykseeni, kämmen viuhui vastustamattomasti ohitseni. Samin heikkous oli syöttö, joka tuntui ainoalta lyönniltä mihin ehdin hyökkäämään. En kuitenkaan päässyt hyvään rytmiin ekassa erässä, kun Sami piti tempoa yllä. 2-6.

Toinen erä alkoi samoin Samin tahdissa, mutta loppuerässä aloin saada omaa syöttöäni ruutuun ja pitämään syöttöäni. Lisäksi kun sain lisättyä marginaalia ja vähennettyä pallorallien nopeuksia, Samikin alkoi virheilemään. Erän lopussa aloin nauttimaan omasta pelistäni ja Sami vastaavasti tuskailemaan. Osasin jopa nauttia kahdesta tiebreikistä ja peli jatkui rohkeana. Muistan etenkin pari puolustusta takarajalta ja sen jälkeen hyökkäys rystylinjaa pitkin läpi ja vein tiebreikin kai 7-4.

Ottelutiebreikissä rento tunnelmani jatkui ja osasin nauttia pelistä tuloksesta niin välittämättä. Muistan yhden lentolyöntini aivan kentän takakulmaan. Johdin parhaimmillaan 8-5, kun Sami tuntui vetelevän ehkä kolmekin hyökkäystä aivan takarajalle peräkkäisissä palloissa ja meni ohi. Hän johti 8-9 eli ottelupallossaan puolustin ja hän löi korkealta kämmenhyökkäyksen verkkoon. Mun syöttäessäni puolestani ottelupalloani 10-9-tilanteessa pääsin verkolta hyvään lentolyöntiin. Sami puolusti koholyöntinä aivan takarajan takaosaan. Palautin vielä korkean verkolle, jolloin Samin kipsaantunut kämmen karkasi tällä kertaa pitkäksi. Melkoisen eeppinen vääntö kääntyi mukavaan voittoon.

Sunnuntaiaamuna pääsin mittaamaan hyvän juniorin, Kimi Vallius, tason. Vastus ja ottelunalku oli varsin tyypillinen junioritennikselle. Kimillä oli tasoitus vielä D:n puolella, mutta hän pelasi niin C:n kuin B-luokan semifinaalissa. Ja hän löi hyvää peruslyöntiä. Aloitti pelin varmaan neljällä läpilyönnillä. 0-3-tilanteessa olin tyytyväinen kun sain kuparisen rikki. Yritin sekoittaa paljon kaverin rytmiä terävillä slaisseilla ja stoppareilla rystylle. Stoppareilla ja koholyönneillä sainkin pari makeaa winneriä. Aloin pikkuhiljaa saamaan virheitäkin varsinkin hänen rystyltä. Syöttöni ei vaan taaskaan lähtenyt rytmiin häviötilanteessa. Tällä kertaa nosto oli pitkästä aikaa todella pielessä. Sain kuitenkin Kimin turhautumaan vaihtelevaan pelini ja tulinkin rinnalle ja ohi hetkeksi. Pääsin syöttämään ja iskulyömäänkin eräpalloa 5-4-tilanteessa. Isku jäi turhan keskelle ja pehmeäksi eli araksi ja Kimi iski aika maagisen matalan jalkoihini. Toista tilaisuutta en saanut, sillä syöttöni tahmasi tosi pahasti. 5-7.

Toisessa erässä sain syöttöni vihdoin toimimaan. Kimi oli siirtänyt omaa syöttöään minun kämmenelleni viisaan oloisesti, jottei joudu lyömään slaissipalautuksiini. Toisaalta sain nyt kämmeneni parempaan vireeseen. Toisinsanoen palloa lyötiin nyt kovempaa ja laadukkaammin kuin ekassa erässä. Nautin pelistä, mutta Kimi oli myös saanut erävoitosta lisää itseluottamusta. Erä ja ottelu hyvällä pelillä 2-6 Kimille ja pystypäin katsomoon.

Jatkoin katsomaan ensimmäistä pesiksen pääsarjapeliäni. Ja mikäpä olisi ollut parempi tilaisuus kuin miesten ratkaiseva finaali Manse vs KoPLa. Vauhdikasta viihdettä, mutta ei valitettavasti sovi koululiikunnaksi. Osuin myös elämäni ensimmäisiin torijuhliin sitten TPS:n 90-luvun.

Hermoromahus

Sisäkausi oli lähellä käynnistyä voittojenkin osalla, mutta matsi kääntyi todella murheellisesti. C yli 40v-luokassa oli tarjolla jälleen mukavaa vastusta, mutta oma peli pitäisi saada normaaliksi, jotta voittaisin näitä.

Vastukseni Tatu Makkonen omasi todella maagisen kämmenen, mutta rystyltä ei tapahtunut oikeen mitään. Varmaan suurin peruslyöntien ero mitä tullut vastaan. Niinpä vasurin rystyä piti painostaa syötölläkin. Aluksi syöttöni sujuikin. Tatullakin oli hyvä ykkönen, mutta se katosi pelin edetessä. Voitin tiukkoja pelejä Tatun rystyvirheillä. Välillä pääsin hyökkäämään rystykrossillakin läpi, kun Tatu jätti kämmenelleen paljon tilaa. Jos hän ehti kämmenellään palloon hyökkäys oli matala ja tarkka. Kämmeneni tuntui kipsaantuvan, koska pallot oli rytmittömiä enimmäkseen rystylleni ja alustakin oli nopea, Martinmäen halli.

Matsi jatkui lievässä komennossani, mutta selkein luvuin 6-1, 4-0:aan asti. Taisin siinäkin päästä syöttämään pelipalloja 5-0:aan. Tatu vei kuitenkin seuraavia geimejä tiukasti. Kun ottelu tasoittui, alkoi syöttöni ja kämmeneni kipsata. Silloin syötössä rintamasuuntani kääntyy liian lentismaiseksi ja syöttö on verkossa ja luultavasti jalkavirheenä. Tatun pienen marginaalin kämmen löysi kenttään mitä ihmeellisimmin tavoin. En yleensä hermostu tuuripalloista, mutta seuraava jäi kyllä kalvamaan. Olisko 4-3-tilanteessa, kun hän johti verkkopompuissa jo selvästi, pääsin yrittämään vissiin kahta smashia verkolla gorilla selässä. Tilanne kääntyi Tatun hyökkäykseksi, joka pomppasi kahden verkkopompun kautta sivurajaan. Tämän jälkeen en tainnut saada enää yhtään hyökkäystä tapettua verkolta. Maailma synkkeni sen verran, että päästelin höyryjä, kun katsojat on siinä hallissa ikkunan takana. Toki kahdelle muulle kentälle ja vastustajalle sain pahoitella äänekästä käytöstäni. Hävisin erän 4-6. Jonkinlaista asennetta oli jäljellä viedä ottelu-tiebreik, mutta latvapaloni oli vahva ja Tatun kämmen myös. Lohduton esitys; 5-10. Onneksi ensi kuussa jatkuu hyvin loppunut massakausi.

Klassinen pohjanoteeraus kauden alkuun

Sisäturnauskausi saatiin käyntiin ja odotukset unohdettiin perinteisesti laskea riman alle. Treenitauko ja vieras alusta turmelivat lopulta kaikki lyönnit ja katsomo kutsui pari päivää haaveiltua aiemmin.

C-luokka yli 30-vuotiaille Myllypurossa houkutteli haaveilemaan paremmastakin menestyksestä. Olin kuitenkin yli viikon ollut ilman tennistä vapaaehtoistöissä Tampereella pelatuissa lentiksen EM-kisoissa. Pelasimme kentällä, jossa oli aika uusi alusta, minkä kitka tarkoitti myös kierteen vahvaa vaikutusta pallon pomppuun ja siihen oli vaikea tottua. Vastukseni Pekka Kurikka oli hyvin tuttu, koska pelaamme samassa M40-joukkueessa.

Matsi alkoi hyvin heikolla tuntumalla molempien peruslyönnissä. Kurikalla oli ehkä vielä enemmän hakemista varsinkin kämmenpuolella, joka näyttää hieman takapainoiselta osumalta. Helppoja virheitä tuli puolin ja toisin, mutta syöttökään ei sujunut kummaltakaan, vaan murtoja tuli. Kun Kurikka sai kämmenensä toimimaan, rysty oli parempi painostuksen kohde. Hän tuli herkästi verkolle ja luki hyvin palloa, vaikkei lentopeli kauhean vakuuttavalta näyttänyt. Oma peruspelini pysyi myös astetta epävarmempana ja yritin vain hokea ”jalkoja ja krosseja”, että edes peruslyönnit pysyisivät ruudussa. Epärytminen kämmenkrossi tuntui erityisen epävarmalta, mutta myös verkkopelini tuotti hämmästyttävän helppoja virheitä. Etenimme tiebreikkiin murrellen. Sen pidin jotenkin varmemmalla pelillä 7-4.

Toisessa erässä sama tahti jatkui. Ykköseni oli ehkä reilu 50% sisällä eikä tuottanut pisteitä, mutta nyt pidimme sentään syöttöjämme. Kurikka tuli paljon verkolle, mutta en onnistunut ainoassakaan koholyönnissä, samoin kuin joka ainoa stoppari jäi verkkoon. Kaikista eniten kuitenkin pänni helpoimpien leipälyöntieni mokailu, kuten helpot rystylentolyönnit tyhjään kenttään ja jopa rystyslaissi jäi pari kertaa verkkoon. Niinpä mentiin ottelutiebreikkiin 3-6-erätappiolla.

Aloitin huonosti 0-3-tappiolla, mutta tsemppasin 6-3-johtoon. Sitten Kurikka pelasi rohkeammin ja vei 8-10 erän. Tästä ei jäänyt kuin onneksi lähes 2,5-tuntinen liikuntasuoritus hampaankoloon, eikä suunta kuin ylöspäin.

Eurovolley Tampere