Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2021

Hermoromahus

Sisäkausi oli lähellä käynnistyä voittojenkin osalla, mutta matsi kääntyi todella murheellisesti. C yli 40v-luokassa oli tarjolla jälleen mukavaa vastusta, mutta oma peli pitäisi saada normaaliksi, jotta voittaisin näitä.

Vastukseni Tatu Makkonen omasi todella maagisen kämmenen, mutta rystyltä ei tapahtunut oikeen mitään. Varmaan suurin peruslyöntien ero mitä tullut vastaan. Niinpä vasurin rystyä piti painostaa syötölläkin. Aluksi syöttöni sujuikin. Tatullakin oli hyvä ykkönen, mutta se katosi pelin edetessä. Voitin tiukkoja pelejä Tatun rystyvirheillä. Välillä pääsin hyökkäämään rystykrossillakin läpi, kun Tatu jätti kämmenelleen paljon tilaa. Jos hän ehti kämmenellään palloon hyökkäys oli matala ja tarkka. Kämmeneni tuntui kipsaantuvan, koska pallot oli rytmittömiä enimmäkseen rystylleni ja alustakin oli nopea, Martinmäen halli.

Matsi jatkui lievässä komennossani, mutta selkein luvuin 6-1, 4-0:aan asti. Taisin siinäkin päästä syöttämään pelipalloja 5-0:aan. Tatu vei kuitenkin seuraavia geimejä tiukasti. Kun ottelu tasoittui, alkoi syöttöni ja kämmeneni kipsata. Silloin syötössä rintamasuuntani kääntyy liian lentismaiseksi ja syöttö on verkossa ja luultavasti jalkavirheenä. Tatun pienen marginaalin kämmen löysi kenttään mitä ihmeellisimmin tavoin. En yleensä hermostu tuuripalloista, mutta seuraava jäi kyllä kalvamaan. Olisko 4-3-tilanteessa, kun hän johti verkkopompuissa jo selvästi, pääsin yrittämään vissiin kahta smashia verkolla gorilla selässä. Tilanne kääntyi Tatun hyökkäykseksi, joka pomppasi kahden verkkopompun kautta sivurajaan. Tämän jälkeen en tainnut saada enää yhtään hyökkäystä tapettua verkolta. Maailma synkkeni sen verran, että päästelin höyryjä, kun katsojat on siinä hallissa ikkunan takana. Toki kahdelle muulle kentälle ja vastustajalle sain pahoitella äänekästä käytöstäni. Hävisin erän 4-6. Jonkinlaista asennetta oli jäljellä viedä ottelu-tiebreik, mutta latvapaloni oli vahva ja Tatun kämmen myös. Lohduton esitys; 5-10. Onneksi ensi kuussa jatkuu hyvin loppunut massakausi.

Klassinen pohjanoteeraus kauden alkuun

Sisäturnauskausi saatiin käyntiin ja odotukset unohdettiin perinteisesti laskea riman alle. Treenitauko ja vieras alusta turmelivat lopulta kaikki lyönnit ja katsomo kutsui pari päivää haaveiltua aiemmin.

C-luokka yli 30-vuotiaille Myllypurossa houkutteli haaveilemaan paremmastakin menestyksestä. Olin kuitenkin yli viikon ollut ilman tennistä vapaaehtoistöissä Tampereella pelatuissa lentiksen EM-kisoissa. Pelasimme kentällä, jossa oli aika uusi alusta, minkä kitka tarkoitti myös kierteen vahvaa vaikutusta pallon pomppuun ja siihen oli vaikea tottua. Vastukseni Pekka Kurikka oli hyvin tuttu, koska pelaamme samassa M40-joukkueessa.

Matsi alkoi hyvin heikolla tuntumalla molempien peruslyönnissä. Kurikalla oli ehkä vielä enemmän hakemista varsinkin kämmenpuolella, joka näyttää hieman takapainoiselta osumalta. Helppoja virheitä tuli puolin ja toisin, mutta syöttökään ei sujunut kummaltakaan, vaan murtoja tuli. Kun Kurikka sai kämmenensä toimimaan, rysty oli parempi painostuksen kohde. Hän tuli herkästi verkolle ja luki hyvin palloa, vaikkei lentopeli kauhean vakuuttavalta näyttänyt. Oma peruspelini pysyi myös astetta epävarmempana ja yritin vain hokea ”jalkoja ja krosseja”, että edes peruslyönnit pysyisivät ruudussa. Epärytminen kämmenkrossi tuntui erityisen epävarmalta, mutta myös verkkopelini tuotti hämmästyttävän helppoja virheitä. Etenimme tiebreikkiin murrellen. Sen pidin jotenkin varmemmalla pelillä 7-4.

Toisessa erässä sama tahti jatkui. Ykköseni oli ehkä reilu 50% sisällä eikä tuottanut pisteitä, mutta nyt pidimme sentään syöttöjämme. Kurikka tuli paljon verkolle, mutta en onnistunut ainoassakaan koholyönnissä, samoin kuin joka ainoa stoppari jäi verkkoon. Kaikista eniten kuitenkin pänni helpoimpien leipälyöntieni mokailu, kuten helpot rystylentolyönnit tyhjään kenttään ja jopa rystyslaissi jäi pari kertaa verkkoon. Niinpä mentiin ottelutiebreikkiin 3-6-erätappiolla.

Aloitin huonosti 0-3-tappiolla, mutta tsemppasin 6-3-johtoon. Sitten Kurikka pelasi rohkeammin ja vei 8-10 erän. Tästä ei jäänyt kuin onneksi lähes 2,5-tuntinen liikuntasuoritus hampaankoloon, eikä suunta kuin ylöspäin.

Eurovolley Tampere