Helsingin herralta koulutusta

Naantalin turnauksen C-luokka osoittautui turhan kovatasoiseksi, kun parikin helsinkiläistä tuli näyttään pelaamisen mallia. Sain heti ekaksi vastaani Antti Hanhirovan, 48v. Mies oli vähemmän kisannut viime aikoina, mutta taidot olivat hyvinkin tallella. Itseasiassa Antti ei sortunut peräkkäisiin virheisiin juurikaan, eikä päästänyt minua ollenkaan peliin mukaan.

Ensimmäisessä erässä tuskailin syöttöni kanssa. En saanut ykköstäni sisään ja paljon hiljaisempi kakkosenikin jäi usein verkkoon. 1-3-häviötilanteessani pelattiin erän kulminaatiopiste, jolloin sain yrittää syötönpitoani useasti. Tein kuitenkin varmaan 4 kaksaria pitkässä geimissä. Antti tykkäsi hyökätä hitaasta kakkosestani, mikä lisäsi varmaan painettani niissä. Hävisin senkin syöttövuoroni. Antti sensijaan syötti varmasti ja kolisuttelin seuraavan pelin rystylläni pokia ja erä oli menetetty 1-6.

Pallot eivät olleet totutun pitkiä tässä massakentän pelissä. Antti rakensi varmuudella peliä koko ajan ja piti kämmeneltään hökkäyksensä tarkkoina ja matalina flatteinä. Yhden käden rystyltään hän antoi enemmän alakierrettä, mutta virheitäkään sieltä ei tullut ollenkaan avuksi. Yritin hidastaa palloralleja korkeilla ja kierretyillä kämmenilläni, mutta Antti osasi lyödä nekin matalana takaisin. Rystyltäni olisin voinut vähän enemmän käyttää yläkierrettä, enkä lähteä mataliin flätteihin mukaan. Toisaalta kumpurainen takakenttä antoi usein ilmaisia pisteitä, kun sinne alakierteen sihtasi. Verkolle ei kannattanut lähteä ollenkaan haastamaan tätä taituria. Antti kyllä itse kävi ahkerasti viimeistelemässä pisteen sieltä ja onnistui kyllä aina jos ylsi ulottuvana palloon. Pari kertaa luulin olevani jo vahvoilla ohituksessani, mutta vastukseni neppasi pelkällä ranteenkäännöllä pelitilanteen itselle edulliseksi minun jähmettyessä ihmetteleen.

Toisessa erässä pystyin kuitenkin haastaamaan miestä peruspelissä. Erä meni tasaisesti ja kävin jopa 4-3-johdossa. Syöttöni kangerteli kuitenkin edelleen ja sain sillä painetta vain satunnaisella riskinotolla. Tyypillinen matsille oli viimeinen geimi, jossa suttasin itseni 0-40-kurimukseen 4-5-tilanteessa. Seuraavaksi syötin hälläväliä-tyyliin melkein ässän kakkosella. Pääsin vielä 30-40-tilanteeseen ja pääsin hyökkään helposta paikasta verkolle. Pallo pokasta metsään ja seuraava pallo ampaiskin taskustani stratosfääriin; 4-6. Muutenkin tuli hieman enemmän tuskailtua ja kirottua tässä matsissa, kun taas vastustajani pysyi tyynenä ja piti pelin hallussa.

Parin viikon päästä varmaan pääsen Hesaan päin seuraavaksi kostoretkelle

Soijjausennätys ja nelurihurmiota

Helteisen sunnuntai aamun semissä kohtasin Lasse Pietilän, kuten viime Raision turnauksessakin. Tällä kertaa tuuleton hellesää söi motivaationi taistella voitosta lähes tyystin. Kolme matsia putkeen tässä säässä olisi ollut aivan liikaa. Hellle aiheutti muutenkin terävyyden puutteen otteisiin. Pelin tasoa se ei silti syönyt kovasti, koska vapautuneisuus takasi kohtuullisen lyöntivireen. Halusin kuitenkin pitää pallot lyhyempinä kuin yleensä.

Alussa Lasselta tuli enemmän virheitä ja pääsin helpohkosti 5-0-johtoon. Voitin erän 6-2. Toisessa erässä tuntui asenteeni laskevan entisestään. Lasse nosti pelinsä tasoa. Painostin häntä heikommalle rystylle, jotka jäivät lyhyeksi. Myös stoppareilla Lasse yritti yllättää, mutta heikolla menestyksellä. Lasse meni 2-5-johtoon kärsivällisempänä. Sitten päätin tsempata koventamalla syöttöäni ja hyökkäämällä. Tiukkojen pelien jälkeen Lasse vei kuitenkin erän 4-6.

3. erässä hikoiluni saavutti uuden merkkipaalun: kenkäni alkoi hölskymään! Se ei kuitenkaan haitannut peliäni, vaan johdin 4-2. Arton motivoivasti ajoitetut vuvuzela töräykset eivät kuitenkaan kannustaneet minua urhoollisuuksin ja nälkäisempi Lasse vei voiton 4-6. Olin iloinen päästyäni tästä pätsistä vesiletkun alle jäähtymään. A. Lageria vastaan olisi finaalistani tullutkin varmaan aika farssi.

Nelurin finaalin pelasimme pian Tony Riissasta ja Mika Parjasta vastaan. Matsi eteni suurimmaksi osaksi poikittaisena pallotteluna takamiesten välillä. Tyypillisintä oli mun ja Tonyn yläkierrepallottelu. Arto piti hyvin rysty ja kämmen slaissinsa ruudussa, jos hän oli takakentällä ja pyrki verkolle kohtuu tehokkaasti. Ensimmäinen erä tuli yllättävän helposti meille 6-1 vastustajan virheillessä enemmän. Matsi oli kuitenkin tasainen. Toinenkin erä oli tasainen, mutta vastuksemme pääsi 1-5 johtoon. Itse tuskailin ykköseni kanssa, mutta tuuppikakkosestanikaan ei rankaistu etupelaajaamme teloituksella. Tsemppasimme palloja varmemmin ruutuun ja kipusimme 7-5-erävoittoon. Ehkä ratkaisevinta oli vastustajan lyöntituntuman katoaminen, kun joutuu tasan kolmea erilaista kierrettä vastaan lyömään koko ajan. Koska emme ole erikoisia lentopelaajia (itse kävin varmaan tekemässä 3 lentolyöntiä matsin aikana), oli voittomme mukava yllätys ja taktisestikin varsin onnistunut suoritus, josta palkittiin Leathermaneilla. Kyllä kelpasi Ruisrockissa korjata pikku nestehukkaa!

B-luokan finaaliin!

…tosin nelurissa ja heikkoja vastuksia vastaan. Kisajärjestäjä ylipuhui meidät ei-suosittuun nelinpeliluokkaankin ja sparrarini Arton kanssa pääsimme tutustuun tähän kiehtovaan seurustelun muotoon. Meillä oli selvä työnjako Arton kanssa: Hän pyrki etukentälle ulottuvana alakierreruuviensa kanssa ja minä pysyttelin takana yläkierteineni. Ensimmäinen ottelu hitaampia veteraaneja vastaan meni tunnustellen, mutta selvisimme selkeillä lukemilla la-illan välierään. Siinä Hollanti-nimiset isä ja poika vei ekan erän 3-6 meidän pelatessa hieman turhan rohkeasti ja minun syöttöni yskiessä. Seuraavaan erään lähdimme puolustavammin ja vastustaja tuskastui virheisiinsä, luvut 6-0. Ratkaisuerässä saatiin taistelupalloja ja -henkeäkin kentälle. Pääsimme yrittään katkaisua 5-2-johdossa, mutta veijarimainen alakauttasyöttö yllätti Arton. 5-4-johdossa pääsimme uudestaan ottelupalloon, kun hirveä yläkierre swingini osui  yläpokaan ja siitä taivaan kautta takakulmaan, jonka jälkeen pallon ja matsin voitto oli selviö;). Tämä voitto oli varsin mukava muutenkin hauskasta ottelusta.

Kaksinpelissä oli yllättäen tylsempää: Toni Järveläinen, 36, tuskaili syöttönsä kanssa toistakymmentä kaksaria. Lisäksi hän pyrki rystyllä lyömään koko ajan läpi ja ja kämmen oli varsin epävarma. Tämä johti erittäin lyhyisiin palloralleihin, mikä vei tietysti minunkin lyöntituntuman. Niinpä yritin vain pitää pallon pelissä, enkä tarvinnut ainoatakaan läpilyöntiäkään koko matsissa. 6-3, 6-2 oli melko helpot luvut. Sunnuntaina tarvisi kaataa arkkiviholliset Pietilä ja Lager, mikäli haluan palkinto-Nissanilla ruisrockkaan. Nelurin finaali on ko. ottelujen välissä, joten 3 matsia putkeen, jos voitan ekan. Hyvää hellepäivää vain!

Raisio

Reson C-luokka avattiin helpolla voitolla Olli Aaltosesta, 18v. Olli tykkäsi lyödä kovaa yläkierrettä varsinkin kämmeneltä. Osumat kenttään oli vain turhan harvinaisia tasaväkiseen pallotteluun. Yhden käden vasurin rysty näytti mielenkiintoiselta piiskalta, josta ei oikeen tiennyt pelätäkö sitä vai ei. Ensimmäinen erä meni Ollin tykitellessä pitkäksi ja leveäksi ja minun pidellessä palloa takakentällä. Lievä tuuli, matala aurinko ja kirkas taivas teki taas syötöstä vaikeaa, mutta se pysyi ruudussa. Erä 6-1 mulle helposti.

Toisessa erässä Ollin "koutsi" taisi neuvoa vaihtaan kämmenkin alakierteiseksi viivästyttääkseen voittoani. Hän tulikin 2-2-tasoihin palauttelemalla alakierteisiä roikkuja ja houkutellen minut tyrimään verkolle. En kuitenkaan häkeltynyt vaan voitin 6-2. 

Hauskasta ruuvauksesta ruuvinväännin

Raaseporin soijjauspäivät jatkui astetta kovemmalla aamuvastuksella, Caius Blomqvist, 14v. Caiuksella oli lyönnit kunnossa ja hyökkäävää kämmentä sopi väistellä. Ensi erässä hän vetelikin kämmenellä rajoja pitkin ja tunsin olevani alakynnessä. Erä meni aika kevyesti Caiukselle 3-6. Palauttelin miekkosen rystylle ja pääsin kuitenkin paremmin peliin mukaan.

Syöttöni oli vielä kateissa, mutta toisen erän alussa päätin laittaa siihen lisää voimaa, jotta pääsen peliin mukaan. Nyt alkoi ykköseni pysymään ruudussa ja vaikkei sillä suoria pisteitä juuri tullutkaan, valoi se uskoa peliini. Olin kuitenkin 0-40 häviöllä avaussyöttövuoroani. Sen jälken Caius teki  useamman helpon virheen ja minäkin yhden drive-lentolyöntipisteen. Vaikka tempasin ensimmäisen pelipallon iskulla verkkoon kahdesta metristä, onnistuin pitään tärkeän avauspisteen. Samalla murtui Caiuksen peli ja kohteliaisuus muuttui lieväksi kiukutteluksi.  3-1-johtoni jälkeen erän voitto muuttui kuriositeetiksi Caiuksen virheillessä, 6-1.

Kolmas erä sujui tasaisemmin, mutta lievässä yliotteessani. Tasainen peruslyöntijuntta yleensä rystykulmiin tuotti ennemmin tai myöhemmin Caiuksen virheen. Pari alakierrettä väliin ei auttanut Caiuksen kadonneen hyökkäyksen etsinnässä. Välillä hyökkäsin viivaakin pitkin matalalla ja tarkalla rystylläni. Kämmeneltä vetelin totutusti vahvaa yläkierrettä pitäen vastustajan takana. Keli oli mahtava ja peli luisti tasaisesti kai 4-3-johtooni, josta pidin riemastuttavasti loput 6-3 ja hyvä päänahka vyöllä. 

Sain tankata ja jäähdytellä hyvän tovin ennen semiä Mikael Alakaria, 18v, vastaan. Mikael oli mukavan olonen kaveri, jolla oli myös hyvin kierretyt peruslyönnit kunnossa. Hänen syöttönsä yllätti täysin lämmittelyn perusteella. Odottelin jännittelyä ja kaksoisvirheitä, mutta hän hallitsikin kovan kick-syötön hienosti. Sain heti siirtyä metrin, pari taaksepäin takarajan taakse, jollen halunnut palauttaa palloja hartiakorkeudelta. Mikael alkoi myös junttaan kovinta yläkierrekämmentä mitä on vastaani tullut. Hän löi palloon erittäin kovan yläkierteen, jota sain hakea ison kentän aidoilta asti. Vaikka olin koko erän myllyssä, tykkäsin lyödä tällaisiin korkeisiin samalla mitalla. Välillä Mikael valitsi kuitenkin käsittämättömästi suoremman kämmenen joka tippui usein takarajan tuntumaan aivan lähelleni, mutten ehtiny edes kunnon swingiä tekeen yläkierrettä varten. Myös verkolta Mikael oli perin varma viimeistelijä. Sain todella mukavaa puolustuspeliharjoitusta erässä, joka meni kuitenkin selvästi 1-6 Mikaelille.

Tällaisessa matsissa, kun ei ole enää mitään hävittävää saa myös oman pelinsä hyvään kuosiin. Syöttöni oli nyt alusta asti ruudussa ja pystyin jopa hieman vaihtelemaan sitä hallitusti. Myös verkolla onnistuin jos satuin yltämään palloon. Liukkaalla massakentällä kun ei kovaan ohituslyöntiin ehdi jos se on yli askeleen päässä.

Ekan erän jälkeen tiesin, ettei Mikaelin lyöntimylly voi jatkua, tai muuten hän on aivan väärässä sarjassa. Oli kuitenkin vaikea toivoa hänen pelinsä täydellistä romahtamista, siksi hienoa oli sitä vastaan myös pelata. Toisessa erässä hän kyllä hiljensi varsinkin kämmenpommejaan ja pääsin välillä jopa hieman dominoimaan palloja. Syöttöjä murreltiin vuorotahtiin 3-3:een asti.3-5 häviöltä tulin vielä 5-5-tasoihin Mikaelin jännittäessä. 5-7-tuli kuitenkin turpaan, kun en käyttänyt etsikkoaikaani turhan vakavasti. Loistava ja kiva matsi, josta tuli lohdutuspalkintona taas poraa, tosin pienempää kaliiperia. Tennisviikkoni jatkuu pe Raisiossa (myös nelurissa), mistä tällä vireellä voi odottaa useampia nautinnollisia matseja.   

Helteinen avaus

Patrick Juntunen, 13v, oli avausvastukseni Tammisaaressa eli Raaseporissa. Olin kukistanut pikkumiehen helposti viime kesänä Salossa. Patrickilla oli ihan ok lyönnit, mutta kun mittaa ei ollut vielä paljon mailaa enemmän, niin ulottuvuus asetti hieman rajoja voimatennikselle. Patrick oli toki kehittynyt, eikä voittoni ollut suinkaan läpihuutojuttu.

 Lähdin lyömään hitaasti, koska vastuksenikaan ei pystynyt painostaviin lyönteihin. Syöttöni oli kirkasta taivasta vasten odotetusti hukassa ja helteessä en ollut muutenkaan terävimmilläni alussa. Patrick meni 0-2-johtoon. Vaihdoin mailani pikkuisen kevyempään versioon, mikä lisäsi kontrolliani hitaisiin palloihin. Patrickilla oli pikkuisen epävarmempi kämmen, joten painostin sinne. Tulin tasoihin ja ohi, mutta syöttöjä murreltiin vuorotahtiin, varsinkin lievään myötätuuleen syötettäessä. Sain kuitenkin pidettyä 5-4-tilanteessa pallot ruudussa ja vein erän 6-4.

Verkkopelini oli surkeaa johtuen varmaan lievästä painetilanteesta. Stopparini oli verkossa, samoin lentolyönnit. Patrick väläytti kyllä pari ehtaa ohitustakin. Onneksi peruslyöntini pysyi ruudussa. Toisessa erässä useamman matsin jo turnannut Patrick taisi väsyä. Harrastimme melkoista kohokämmentä välillä ja yksi pomppasi jopa pikkumiehen ylikin takarajan tienoilta. Pallottelut kääntyivät minulle ja kaveri tuntui luovuttavan 3-1-johdossani. Onneksi pääsin ilman kovempaa rasitusta voittoon 6-1. Huomenna saatankin joutua hikoileen helteessä kolmekin matsia, mikäli voittelen, joten suoloja syödään. Ei auta valittaa: motskaroidessani t-paita-varustuksessa Kemiön saaren hohtavien rypsipeltojen välissä siemaillen kojelaudalta sokeriherneitä, pääsi kovin kesäinen olo yllättään.