Fanireissu Tukholmaan

 

Opintoreissu Tukholmaan ATP-turnaukseen oli pakko tehdä, kun kisasukkaa vipattaa ja sisäkausi alkaa vasta parin viikon päästä Suomen Turussa. Tällä kertaa laivasta päästiin ilman Maarianhaminan sakkokierrosta, sillä nukkuminen jätettiin maskoteille Frodo ja Tero. Pienten aamutupluurien jälkeen Vasastanissa suunnistimme Lassen ja kankkusen kanssa Kuninkaalliselle tenniskerholle, johon sisäänpääsy parhaillekin paikoille tunkemalla oli naurettavat 13e per päivä.

 

Ekassa välierässä Robin Söderling yritti tykkisyöttää James Blakea katsomoon, mutta ilman mahkuja. Parhaimmillaan lähes 200km/h lähteny kakkonenkaan ei auttanut tällä hetkellä erittäin tasokasta tennistä pelaavaa Blakea vastaan.

 

Jakken ja "Pim-pim" Johanssonin semifinu olikin sitten parasta tenniselämystä mitä olen kokenut. Meidän edessä huusi tusinan verran ilmeisesti Pimpin sählykavereita, mutta Suomi-pojat huutelivat Jarkkoa tasaisesti ympäri hallia. Tenniksen luonteeseen kuuluvia hiljaisia hetkiä piristivätkin sitten vaihtelevat suomenkieliset huumoriälähdykset. Asiantuntevasti syöttöä ei kuitenkaan juurikaan häiritty.

 

Matsi eteni tismalleen yhden kaavan mukaan, poislukien erien ratkaisut. Joche syötti tykisti parikymmentä ässää, eikä tarjonnut breikkimahiksia Jarkolle. Jarkkokin syötti hyvin ja painosti jatkopalloissa svedun heikkoa rystyä. Kämmeneltä Pimppi löi aina täysillä. Katkaisupeli oli aika huikea. Jarkko katkaisi Pimpin selkärangan tulemalla 1-6 tappiolta 10-8 ohi ja voittoon! Siinä hajosi Johanssonin maila.

 

Toinen erä meni samaan tapaan. Ainoat breikkipallot taisivat olla ruotsalaisella, mutta Jarkko esitti tasaista peliä, eikä hävinnyt tärkeitä palloja. Tie-breik meni kuitenkin niukasti Pimpille. Kolmannen erän ratkaisu oli taruakin ihmeellisempi. Jarkolle se taisi
olla ottelun _ainoa_ breikkipallo. Pimppi löi metrin päästä verkosta kämmenellä täysillä keskelle, jossa Jakke sattui olemaan keskellä kenttää. Käsittämättömästi hän sai mailan väliin ja voitti ottelun hienoimman pallon tärkeimmässä paikassa! Tuuletus oli enemmän kuin hillitty. Loppu oli kosmetiikkaa.

 

Nelurit on yllättävän tylsää katseltavaa. Kisailijat voidaan luokitella lajin erikoismiehiin, jotka haluavat tienestejä neluriturnauksista, kuten Aspelin-Perry ja Hanley-Ullyet. Heidän semifinussa kiukuteltiin ja heiteltiin mailoja. Jarkko ja Robert Lindstedt kohtasivat Vliegen-O.Rochusin toisessa semissä. He taas pitävät neluria ainoastaan treenimuotona, sillä niin hyväntuulisina he bollailivat tässä seurustelulajissa. Pienen arposimen jälkeen belgit finaaliin Hanley-Ullyetia vastaan.

 

Finaalipäivänä nähtiin torvisoittokunta-cheerleader ryhmä ja muutenkin söpöjä tunnelbana-poikia katsomossa ennen matseja. Belgit hävisivät nelurifinun Hanley-Ullyetille, jotka kiittelivät puolityhjää katsomoa runsaasta yleisömäärästä. Jakke taas taisteli kohtuullisesti Blakea vastaan, tosin ykkössyöttö ei kulkenut eilisen tavoin. Blake sai varmoilla otteillaan Jarkon epäonnistumaan tärkeissä palloissa ja peli kääntyi niukasti mutta oikeutetusti jenkille. Palkinnot jakoi Björn Borg ja joku toinen kalkkeutunut prinsessa.

 

Kaikenkaikkiaan saimme seurata hienot ottelut verrattuna viime vuoden haukotuttavaan Sanguinetti-bollaukseen. Näissä lyötiin kaikissa palloa kuin vierasta sikaa, mutta helpot virheet eivät päässet pääosiin. Jakke ei tainnut muuten tehdä kolmessa pelissä ainoatakaan kaksoisvirhettä!