Kaamoksesta kipsiin ja irti

Viimeinkin osui vapaa viikonloppu tenhotaistolle Tampereen C-luokassa. Tosin pohjilla ollut koko alkuviikon Rukan törkeän paikan leiri ei luvannut parasta kisavirettä. Lisäksi Tampereen nopea ja korkeapomppuinen Bolltex on mahdollisimman erituntuinen Impparin Rebound Ace aamupallottelualustaan verrattuna. Kun vielä vastaani sain Saaranluoman Arin, jota vastaan olin kipsannut juuri viime vuonna samassa kisassa, oli odotettavissa tuskaa. Erona viimevuotiseen kamppailuun Arikin oli nyt kipsissä ja mä pääsin siitä eroon. Paineita varmaan lisäsi molemmille saman kyydin käyttö ja hiostava psyykkaus gripin vaihtoineen automatkalla Turusta.

Arilla oli myös ollut pidempi tauko syksyn peleistä ja otteet olivat todella epävarmoja. Hän turvautuikin enimmäkseen kuupalloihin, joiden kanssa minä oli sitten vaikeuksissa. Arin viimekertainen voitto perustui pitkälti hyvään vasemmalle kiertävään syöttöön, jonka tehosta ei ollut tänään tietoakaan. Pallon pito ruudussa olisi riittänyt tässä vaiheessa, mutta itseäni häiritsi varsin ainutkertainen molempien puolten piimäkäsi. Palloja ei uskaltanut lyödä hiljaa eikä kovaa. Vain syöttö ja lentopeli toimi jotenkin ja aluksi edettiin syöttöjä pitämällä. Olin lähempänä murtaa Arin syötön ja onnistuinkin siinä 4-2:een. Sen jälkeen siirryttiin molemminpuolisiin syötönmurtoihin. Arilla alkoi ykkönen pysyyn ruudussa ja siirryin 2m takarajan taakse vastaanottaan niitä, sillä kovia epätarkkoja kierteitä on parempi hakea kauempaa kuin tarkkoja suoria syöttöjä. Oma syöttöni toimi hyvin, kuten tänä talvena muutenkin. Tein jopa enemmän ässiä kuin kaksareita. 5-3-johdossani oli kuitenkin kipsini pahimmillaan ja vetelin parhaimmillaan pelin kaikki 4 palloa pitkäksi hiljaa kämmeneltä .  5-7 pataan

Erätauolla päätin rentouttaa itseni, jotta ei itsetuhoajatukset yllätä häviön sattuessa. Onhan reilu lyöminen joka tapauksessa kivempaa kuin tönkkösuolatulla vartaalla pökintä. Sain rennolla pelillä kolme ekaa peliä vissiin puhtaasti, mistä itseluottamukseni nousi rutkasti. Koska Ari ei vieläkään saanut mitään tatsia palloon, vein toisen erän helposti 6-1.

Kolmas erä jatkui samalla juonella eli pitelin pallot takakulmissa odotellen Arin virhettä. Verkolle päästyäni ratkaisin myös kohtuudella. 4-0-tilanteessa Ari sai yhden täydellisen syöttövuoron, jonka jälkeen kalkkikivi tuntui jäykistävän taas hanskaani hänen murtaessa syöttöni todella helpoilla virheilläni. Onneksi vein niukasti seuraavan pelin ja sitten voitin erän puhtaasti syötölläni 6-2.

Ei käynyt kateeksi Aria, kun ei päässyt missään vaiheessa tasolleen ja mailanmyyntipuheitakin oli ilmassa. Itse olin tyytyväinen vain syöttööni ja ensimmäistä kertaa selkeään kipsin liukenemiseen häviötilanteessa. Syytän Rukaa ja outoa kenttämateriaalia.

Matkalla majoitukseen velimiehen tykö pääsin tutustuun paikalliseen virkavallan kiireisiin. Velipoika pysähtyi poimimaan mua autollaan pysäkiltä Hämeenkadulta paikasta, jossa on kaksi kaistaa molempiin suuntiin ja linja-autopysäkki toisella niistä. En ehtinyt vielä ovea avata autosta, kun siviiliskoude huudatti pillejään viereiselle kaistalle pysähtyen ja tukkien koko liikenteen. Poliisisetä huusi ikkunasta, että äkkiä pois siitä! Enempää en jäänyt arvuutteleen, mistä moinen agressio, että heidän tarvitsee siihen pysähtyä huutamaan ja ruuhkauttaan. Jos joku tuntee paremmin lainsäädäntöä tai Tampereen Poliisia, niin kertokaa, oliko siellä kuukauden sellainen hetki vai kuuluuko Tampereella autoon nousemisen tapahtua kenties keskimmäiseltä kaistalta?

Toisella kierroksella vastaan tuli Henrik Tittonen, 14v. Henrik on kohtuu lahjakas junnu, jolla kaikki lyönnit toimi ja fysiikkakin oli toimiva. Heti lämmittelystä lähtien iloitsin siitä, että pääsen lyömään joka pelissä kovemmin palloa kuin viime matsissa kertaakaan. Ottelun alkuun pideltiin taas syöttöjämme. Henrikillä oli suora ykkönen ja tarkkakin, muttei liian kova. Lisäksi hänen kannattaisi kehittää osumiskohtaa ylemmäksi. Henrik mursi syöttöni 2-2-tilanteessa. Pelit jatkuivat tasaisina, mutta Henrik vei tärkeät pallot. Yllyin lyömään takakentällä välillä aivan täysinkin voimin kämmeneltä. Taisin hallittakin tilanteita takaviivojen takaa, mutta eihän mun spinneillä mitään läpilyöntejä nähdä. Ongelmaksi koitui ratkaisut lähempää verkkoa. Taisin hävitä verkolle nousuni ainakin 3/4stä. Hyökkäyslyöntini oli niin heikkoja keskikentältä, että Henrik pääsi juhlimaan loistavilla ohituksilla. Lisäksi kun pääni ei toiminu lentopelissäkään vei verkolle nousut itseluottamustani.

Erät meni 6-2 Henrikille molemmat. Toinen erä oli aika identtinen muutenkin kuin numeroissa. Kolmas ottelupallo kuvaa loistavasti pelin kulun. Painostin mieluusti Henrikin rystylle, pääsin stopparin avulla viimeisteleen helposta pallosta lähes tyhjälle kentälle, josta verkkoon. Noh, pelistä jäi kuitenkin hyvä mieli, kun vertaa ekan kierroksen piimäilyyn. Sain lyödä kovaa peruslyöntiä ja syöttö toimi. Verkkopelin ontumiseen mieluisin lääke olisi maapallon pyörähdysakselin kallistuskulman suhteessa aurinkoon kallistuminen massakauteen