Heikolla vireellä saa kärsiä pitkäääääään

Tenniksen täytteinen syksy jatkui taas vaihteeksi Espoon Aktia Areenalla. Tutut vastukset olivat vastassa ja heikkoasenteiset alut poikivat pari ylimääräistä erää. Kun lisäksi semifinaali venyi 3.5-tuntiseksi tuskailuksi, alkaa karvapalloa tursua korvistakin.

Erehdyin kuvittelemaan, että pääsisin helpolla viikko sitten kohtaamastani Pasi Tammisesta. Hän oli kuitenkin virtaviivaistanut movembereitaan ja peliään niin, että vei ekaa erää ansaitusti. Pasi ei virheillyt, vaan viimeksi epävarmoilta näyttäneet peruslyönnit ja kierteinen syöttö pysyivät hyvin kentässä ja hän vei ratkaisupallot. Omakaan vireeni ei varsinaisen huono ollut jos ei hyväkään. Sain heti varoituksen jalkavirheestä ja sen jälkeen syöttöni oli hakemista koko turnauksen ajan. Hävisin erän 2-6.

Toisessa erässä aloin tsemppaamaan palloja ruutuun, mutta vapautunutta ei pelini ollut missään vaiheessa. Varsinkin verkolta jäykistelin virheitä huolella. Voitin erän 6-3 ja päästiin 3.nteen. Alussa taisimme vetää pitkän pelin, jonka voitettuani alkoi Teron olemuksesta näkyä väsyminen. Hän piilotti kuitenkin kramppinsa ja sain tosissani jauhaa tämänkin erän 6-1 kotiin.

Toinenkin matsini oli tutuhkoa pallotaituria vastaan; Jani-Pekka Nykänen, 23v. Janilla oli eleetön hyvä tatsi palloon, mutta ei ainoatakaan kovaa kierrelyöntiä. Hän kuitenkin sekoitti minun pakkaani kovin vaihtelevilla lyönneillä ja erittäin nopeilla puolustuksilla niin, etten tässäkään ottelussa päässyt rentoon lyömiseen. Jani ei kyennyt kämmeneltä kuin heikkoon alakierrepuolustukseen ja aloin nopeasti painostamaan sitä. Epäonnistumiset verkolla ja syötössä söivät kuitenkin itseluottamustani ja mokasin hyökkäysteni viimeistelyä tasaiseen tahtiin. Jani vei ekan erän 6-3.

Toinen erä alkoi paremmin ja vein pelejä tasaiseen tahtiin. Viimeinen 6-0 geimi vaikutti Janin luovutukselta. Kolmannessa erässä apina ei ollutkaan vielä karkoitettu olkapäiltäni vaan muuttui lähes gorillaksi; Jania alkoi krampit vaivaamaan heti ekassa geimissa molemmissa jaloissa huimasta puolustuspelistä. Hän kykeni silti hakemaan puolustuksia ja kärsi vain pallojen välillä. Hidastin sadistisesti edelleen juoksutustani, mutta yritin pitää kaverin takakentällä ja mieluummin kämmenellä, josta hän ei uskaltanut ottaa mitään riskiä. Rysty sensijaan saattoi napsahtaa suorana ja tarkkana läpi. Osumani palloon ei parantunut tässä hitaastilyömisessä, vaan pakkovoiton tunne vain lisäsi jäykkiä pokaosumia. Mokailin hyökkäyksiä 2-4 tappiolle asti ja häviön tunnekin kävi mielessä aika nöyränä tämän farssin aikana. Pysyin kuitenkin sen verran koossa ja pidin palloa kentässä, että tulin ohi 5-4:ään. Viimeinen peli oli sitten kosmetiikkaa puhtaasti minulle. Hurraa huutoihin ei ollut aihetta kyllä tämänkään jäykistelyn jälkeen.

Kolmas matsi jatkoi samaa pitkää kaavaa, mutta nyt olikin harvinaisen sitkeä kanki kaskessa Janne Ala-Ketola, 14v. Jannella oli kauniisti yläkierteiset peruslyönnit, eikä ikävää slaissia, joten pelivire oli ainakin vastustajan puolesta mahdollista nostaa edellisistä matseista. Hän oli myös hyvin nopea puolustmaan eikä väsynyt ollenkaan tämän maratoonin aikana:O. Ensimmäinen erä taisi mennä pelkillä syötön murroilla 5-4:ään asti, kunnes sain pidettyä omani erävoiton arvoisesti. Janne pelasi vaihtelevalla tasolla helppoine virheineen ja näytti hermoilevan helposti.

Toisessa erässä hän meni 3-0-johtoon. Tasoitin, mutta mies ei hermoilusta huolimatta murtunut. Tulin seuraavaksi 5-3-tappiolta tasoihin pakottamalla itseni keskittymään paremmin ja lyömään rennommin. Tasoitin vielä kerran tiebreikkiin ja Janne viskasi mailaa typerästi toistamiseen pisterangaistuksen arvoisesti. Ehkä olisin voittanut kuitenkin ilman tätä impulssia; Janne pelasi nimittäin rohkeammin kiukuissaan ja piti palloa ruudussa. Menin jo 4-1-johtoon katkaisussa Jannen virheillä ja varmistelin vain palloa kenttään eri kierteillä. Janne veteli kuitenkin yllätyksekseni palloa rohkeasti läpi ja meni 7-5-tiebreikin voittoon.

Kolmas erä jatkui samanlaisena viivytystaisteluna. Oma peruslyöntini oli sentään tyydyttävä vireistä tässä vaiheessa, mutta huonotehoinen ykkössyöttöni sukkuloi verkkoon edelleen, kuten kaikissa muissakin turnauksen erissä. Pelit olivat tasaisia. Painostin enemmän vasurin vastustajan kahden käden rystyä, joka oli hieman kesympi. Hän löi sen todella matalaltakin, jolloin luulisi, että reidet rasittuu pitkässä juoksussa. Mutta helppoja virheitä ei alkanut tulla mistään. Nähtiin hyviäkin miekkailuja verkolla ja todellista henkien taistoa. Itse nautiskelin touhusta ja luulin ratkaisseeni homman 4-2-johdollani. Jannelle kuitenkin loput pisteet ja ansaittu voitto, sillä hän pelasi jälleen rohkeasti erän lopun. Itse en pettynyt lopulta kuin syöttööni. Tappio ei taaskaan harmittanut, sillä finaalin kärsiminen heti perään ei olisi kiinnostunut. Sensijaan kävin tämän 3.5 tuntisen väännön jälkeen vielä viimeistelemässä miellyttävät lihaskivut lentismatsissa liberoimalla. Nyt maistuu taas lepopäivä pitkästä aikaa, vaikkei tennisturnaus mennyt niiden parhaimpien joukkoon. Ehkä loppuviikosta taas sinistä kahvaa käteen!

Voitto kiinnosti melkein 3 tuntia

Myllypuron hyvätasoinen C-luokka sujui kohtuudella. Alussa vireeni oli hukassa, mutta pistepallot tuli kotiin. Lopussa tuntui menevän toisinpäin, mutta viimeinen tappion tae oli kuitenkin taas heikossa voitonhimossa.

Jouduin viettämään aika askeettisen viikonlopun, koska Finland TennisClubilla organisoitiin minut pelaamaan sekä la että su aamukahdeksan maissa. La heräsin nöyrästi ennen kuutta aamulenkille, mutta lyöntivire on silti mahdotonta saada iltapelin tasolle. Lisäksi kun pallorallit pysyvät lyhyenä, pysyi myös pokaosumat kuviossa mukana. Vastukseni Pasi Tamminen, 30v, oli vähemmän harrastaneena epävarma lyöjä, mutta kolme geimiä taisin hävitä hälle omilla virheilläni.

Toisella kierroksella joudun pelaamaan jo aivan tosissaan. Vielä pienikokoinen August Ehrnrooth, 12v, oli mennyt kovasti eteenpäin viime kevään kohtaamisestamme. Hänen tarkkaa kämmentään sai tosissaan varoa. Rystyltä Atte antoi rauhallisempaa roikkua ja peli menikin välillä tyystin kuupallotteluksi  rystyille. Oma vireeni ei ollut vieläkään parasta, mutta voitin tärkeitä pisteitä Atten mokaillessa enemmän. Lisäksi syötössä pituuserostamme on suurin hyöty.  Atten lyömisestä paistoi kuitenkin äärimmäisen puhdas kosketus palloon, joten tämä mies porhaltaa jossain vaiheessa lujaa ohi. Matsi taisi kestää lähemmäs pari  tuntia, vaikka numerot oli selvän näköiset 6-2, 6-1 mulle.

Su aamuksikin sain varsin tutun vastuksen Julius Hauhion, 15v. Kahdella viime kerralla olin piessyt kaveria selvästi ja olin varsinkin henkisesti niskan päällä. Vain kuukaudessa oli osat vaihtuneet lähes ihmeellisesti lähes päinvastaiseksi. En kyllä itsekään huonosti pelannut, vaan Juliuksen peliin oli jostain ilmaantunut sitkeyttä ja voitontahtoa ja helpot virheet oli kadonneet. Ensimmäinen erä meni ratkaisupalloiltaan täysin Juliukselle; tasaisesta lyömisestä huolimatta numerot olivat äkkiä 6-0 hänelle. Kulminaatiopiste taisi olla 4-0 tilanteessa pitkän geimin häviäminen.

Juliuksen maltti oli aivan eri tasolla kuin viimeksi ja hänen onnistumisensa ruokki pelitasoaan. Vaikka rystykrossissa olin hieman niskan päällä ei häneltä virheitä irronnut. Toisessa erässä heti eka geimi taisi olla megapitkä. Matsi tuntui jatkuvan samaan malliin, jossa Julius voittaa kokoajan pelipallot. 4-1 ja 5-2-häviöllä sain hyvän vaihteen päälle. aloin lyömään rennommin, mutta panostaen joka lyöntiin enemmän. Juliukseltakin saatiin vähän hermoilua peliin ja tulin yllättävän helposti tasoihin. Pari ottelupalloakin pelastin ja mentiin tiebreikkiin. Siinäkään ei jäykistelty helpoilla virheillä. Homma tuntui rennolta ja hallussa vaikka Julius kävi johtoni jälkeen 4-3-johdossa. Voitin tiebreikin 7-5.

Kolmas erä ja rentous käy taas takkiin; olen pian 5-2-häviöllä taas. Kumma kyllä, saan tästä kohtalokkaasta tilanteesta boostia peliini ja rohkea lyömiseni palkitaan selvällä ottelun kääntymisellä taas kerran. Syöttö ja lentopelinikin tuntuu toimivan, kun itseluottamus on kunnossa. Tulen tasoihin 5-5een. Tässä vaiheessa moni voisi lyödä vetoa voitostani, mutta matsi kääntyy vielä kerran.  Aistin asenteessani liikaa rentoutta, sillä tajuan, ettei tämän mittaisen matsin jälkeen kiinnosta enää haastaa tulevaa kovaa finalistivastusta. Rentous kostautuu eniten päästessäni tilanteessa 5-6, 30-30 hyökkäämällä verkolle ja saan viimeistellä aivan palloa korkeasta pompusta. Valitsen arrogantisti jonkinlaisen kämmenalakierteen tuhrien sen selvästi leveäksi, enkä kovaa yläkierrettä, mikä siltä korkeudelta kannattaisi. Seuraavaa ottelupalloa en sitten enää pelastakaan vaan lyön verkkoon. Lähes 3 tunnin matsi oli kivaa urheilua, mutta sen häviäminen harmittaa silti liian vähän. Hienoa nähdä kuitenkin vastustajan pelissä edistystä pienessä ajassa.

Terveisiä penkiltä

Penkkipalloilijaa hemmotellaan tällä viikolla Talin IPPOpenilla ja telkussa futsalin MM-kisojen puodotuspeleillä Eurosportilla.

Talin tiistaista jäi mieleen huimat lyöjät Kunitsyn ja luonnollisesti golf-tyylillä lyövä Dustin Brown. Karol Beckin pudottanut Zhyrmont löi älyttömän hiljaisella temmolla matalia palloja, jotka sai vastuksen virheineen hermostumaan. Huomenna onkin herkkupalana täysin päinvastaisella tyylillä pelanneet Brown ja Zhyrmont vastakkain.

Mutta sitten futsal MM-puolivälieriin. Katsoin huikeat jännitysnäytelmät BRA-ARG ja ITA-POR. Brassit dominoi tätä Suomen kaikkein aliarvostetuinta huippu-urheilua. Heidän teknisyytensä korostuu tässä lajissa, joka ei kärsi tylsistä hetkistä. Niinpä perinteisissä futismaissa futsal lieneekin harrastetumpaa lisenssipelaamista kuin ruoholla pelattava isoveljensä. Brassit oli nuijinu Panaman neljännesfinaaleissa peräti 16-0. Nyt argentiina meni kohtalon avittamana 2-0- johtoon ensimmäisen erän lopulla minuutin sisällä. Brassit painosti matsissa laukauksin 80-30 ja sai tasoitukseen niinikään minuutin sisällä toisen erän lopulla. Maalit olivat hämmästyttävän identtisiä ja tuttuja ulkofudiksesta; peittävä puolustaja päästää laukauksen jalkojen välistä takakulmaan. Jatkoajalla Brassit ansaitsee voittonsa kaukokanuunalla vastapallosta alamummoon. Paras näkemäni  futsalmatsi.

Italiapa teki vielä huikeamman nousun Portugalia vastaan 3-0 tappiolta kuin Liverpool muinoin AC Milania vastaan. Portugali meni johtoon yhden miehen show-hattutempulla. Italia vastasi joukkuepelillä ja riemu repesi jatko-ajalla.

Tämmöiseen turnaukseen aion vielä matkustaa. Pe ja su kannattaa viritellä Bangkokin turnauksen loppupelien merkeissä. Tuossa makupalaa Portugalin tähdestä Ricardinhosta:

Tappioasenteella

Tällä kertaa oli Olarin C-luokassa luvassa vain max. kaksi matsia pelaajakadon takia. Onko pyhäinpäivä muka tarkoitettu johonkin muuhun kuin tennikseen, pyhään harrastukseen?? Noh, kävin kuitenkin sen kunniaksi bongaamassa hallin takaa lemmikkieläinten hautausmaan kynttilöineen!

Ensimmäinen vastus oli siis heti semifinaali. Siihen tuli vastaan Tuomas Harjunen, 39v., Kotkasta. Hän oli varsin mukava vastus, höveli luonne ja lyöjä, joka teki kuitenkin virheitä joka lyönnillä minua enemmän. Ottelu tuntui olevan täysin hallussani ja syyllistyin lievään kikkailuun ja keskittymisen puutteeseen. Niinpä esim. syöttöni ei ollut parhaimmillaan ja erikoiset lyöntivalinnat olisi voinut säästä harjoituksiinkin. Tuomas liikkui kohtuu hyvin mutta antoi helppoja virheitä etenkin rystyltä. 6-2, 6-2 lukemat hieman kaunistelivat hallintaani.

Finaalissa minulla oli psyykkinen barrikadi voittaa Jere Ilari Nieminen, 37v. Minua kiinnosti ehtiä liberoimaan lentisotteluun matsin jälkeen, niin ettei ottelun venyttäminen motivoinut. Lisäksi Jerekin oli kovin miellyttävä niin pelityyliltään kuin luonteeltaankin, että ottelusta pystyi nauttimaan häviämälläkin. Toisaalta juuri näitä tasaisia otteluita pitäisi opetella voittamaan kehityksen kannalta.

Jerellä oli ihan hyvä tekniikka, kovin kierretty kämmen, joskin vajaalla vartalonkierrolla. Rysty oli hänellä heikompi, mutta alakierre välillä ikävä. Jere vaihteli hyvää syöttöään flattina ja uloskiertävänä, mutta onnistuin lukemaan sitä lopulta aika hyvin.

Ottelun alku oli minulle vaikea, sillä uudet pallot ja Jeren yläkierre nosti osumkohtani usein niin korkealle, että kämmenlyöntini ei päässyt uomiinsa. Syöttöni oli tässäkin matsissa pikkusen turhan usein verkossa, mikä kieli rytmiongelmista. Yritin jokatapauksessa pikkuisen turhan ”isoa” lyöntipeliä ja 1-0-johtoni jälkeen erä meni Jeren hallinnassa 4-1:een ja 6-3:een.

En oikeen ollut selvillä taktiikastani Jereä vastaan, mutta toisessa erässä sekin olisi selvinnyt. Jere pääsi tiukkojen pelien kautta 3-0-johtoon, mutta lisäsi selvästi syöttö-lentopeliä heikoin seurauksin. Hän sanoi ottelun jälkeen, että väsyi palloralleissa, vaikkei ne olivat olleet vielä aika lyhyitä ja hän haki varsin hyvin palloa kulmista. Joka tapauksessa Jere näytti välttelevän pidempiä ralleja ja tulin tasoihin 4-4:ään. Oma pelini kaatui lopulta pikkuisen heikkoon asenteeseen, kun hain ratkaisua, vaikka pidempi pallottelu olisi ehdottomasti ollut nyt oikea valinta. Sain oikeutetusti pataan 6-4, mutta näin jäi revanssille oiva sauma ja mielikään ei mustunut.

Pienikin heikkous asenteessa vaikuttaa paljon tenniksessä. Kun tietää, että tappio ei tänään masenna, niin tunne on mahdotonta kääntää tappajan voitonhimoksi. Kaiken lisäksi lentismatsissa hävisimme melko tasaisen mutta hyvätasoisen väännön ja nyt nautiskelen terveestä rasituskivuista reisissä. Mukavat matsit, mutta väärä asenneko?