Erä syöttöharjoittelua ja hihat paloi

Jonkinnäköistä aallonpohjaa käydään pelitasossa, sillä kotihalli Talissakaan ei aiheuttanut jälkipolville kertomista. Ykkösistäni oli 2/3 verkossa ja kun aloin saamaan sitä jotenkuten ruutuun, ongelmana oli käämien kiristyminen niin pitkään, että harkituista lyönneistä oli tullut mahdottomuus.

OTC:n järjestämässä turnauksessa oli MB30-sarja, jossa ei junnut siis hyppinyt. Vastukseni ainoassa matsissa oli siitä huolimatta aivan tarpeeksi kova, ettei voittoa olisi välttämättä hyvälläkään pelillä tullut. Marcus Blomfeltin peruslyönnit olivat pienellä swingillä, mutta varmoja ja tarkkoja, ennenkaikkea hyvällä pituudella. Hänellä oli lisäksi hyvä syöttö, jolla tuli pisteitä. Marcus pelasi ilman heikkoja geimejä ja käytti viisaasti vahvuuksiaan, kuten rysty viivaan ja oikea-aikainen verkolle nousu.

Vaikka Marcus vei kaikki paitsi kaksi geimiä, oli pelit suhteellisen tasaisia. Surkealla syötölläni annoin kuitenkin eniten tasoitusta. Sitten kun olin koko ensimmäisen erän syötellyt verkkoon ja esitellyt kiukuttelurepertuaarini, oli henkisesti mahdotonta lyödä palloa muutakuin täysin välinpitämättömästi, jos olin saanut syöttöni ruutuun. Toisessa erässä sain muutaman ykkösen rytmiinkin, mutta maltti ei silloin todellakaan riittänyt yhtään pidempään pallotteluun. Marcus piti fiksusti pallot pitkinä ruudussa ja päästyäni paljon verkolle hän ohitti hyvillä tehoilla. Tappio 62, 60 ja muistot säilytetään kansioon Unhola.

 

Syöttöharjoittelua ilman tulosta

Sunnuntaiaamun semifinaali jatkui letkeissä merkeissä. En saanut syöttöäni kertaakaan onnistumaan toivotusti rytmiongelmien takia ja sitä seuraavat lyönnit harmittivat jo etukäteen.

Vastustajani Erno Kavanderin lyönneistä näkyi squash-tausta. Hän löi aika matalalta erilaisia kierteitä eri syvyyksillä, muttei kauhean kovaa. Kovat yläkierteet takakulmiin pitäisi siirtää peruspeliä minulle, mutta syöttöongelmien korruptoimalla asenteella en saanut tarpeeksi nöyryyttä pitämään peruslyöntejä kentässä. Erno oli kyllin varma palauttaja, etten tuntenut pääsevän voittotaistoon, vaikka pelasimme tasaisia pelejä koko ajan. Pääsin paljon verkolle, mutta Ernoa ei sinne kannattanut päästää. Hävisin 6-1 ensimmäisen erän ja olin maailmanlopun tunnelmissa. Mutta kuten aiemmin olen todennut, tenniksessä on helppo löytää (teko)syy tappiolle. Muistin vasta, etten ole kuplahallissa kertaakaan onnistunut syöttöpelissä. Pallon noston etäisyyden arviointi oli vain mahdotonta minun koordinaatiolleni, että lakipisteen osuma oli aina joko liian ylhäällä tai alhaalla sweet spotista.

Samalla hälläväliä asenteella neppailin toisenkin erän ja sain pari geimiä enemmän mutten syöttöä toimimaan kertaakaan. Pidin kuitenkin suhteellisen hauskaa kentällä ja näimme kivoja miekkailuja verkolla.

Numerot 6-1, 6-3 ovat pikkuisen turhan selvät pelitapahtumiin nähden. Olisin hyvin kyennyt haastaan kaverin paremmalla syötöllä ja asenteella. Mutta en kyllästy elämään eli tennikseen tästä rämpimisestä huolimatta, vaan uutta turneeta pukkaa heti ensi viikolla kotihallissa.

Niukka voitto, vaikka syöttö edelleen talvilomilla

Pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan Järvenpään tennishallia MB3 sarjaan. Ensi vaikutelma viileästä parakkipukukopista ei ollut hyvä, mutta kuplahallin courtsol-kenttä oli moitteeton. Tosin en tiedä kuinka pimeä katosta tulee ilta-aikaan. Ilma oli viileä myös kuplassa, mikä sopi minulle. Syöttöni on ollut kadoksissa lomareissusta lähtien ja tällä kertaa oli myös lievä flunssa, mutta varsinaista syytä en osaa keksiä syötön rytmittömyyteen. Otin kuitenkin rennosti ja pelasin varsin virheettömästi peruspeli, mikä riitti epävarmemmin lyöneen vastukseni niukkaan nujertamiseen.

Vastukseni oli erittäin tuttu harjoituskumppanini, Jaakko Utriainen. Häntä vastaan on hauska pelata, lyönnit ovat melkolailla samanlaisia kuin itselläni. Hän kuitenkin käyttää niitä hivenen hyökkäävämmin ja riskillä. Hänen syöttönsä näyttää ihan hyvältä, mutta tänään se ei ollut kyllin tehokkaasti ruudussa, joten murtoja tuli paljon.

Ensimmäinen erä alkoi heti pitkällä geimillä asetelmia hakien. Pitelin Jaakkoa takana, jolloin hän syyllistyi hieman helpommin virheisiin peruslyönneissä. Kulmista hän haki hyvin, joten kovasta juoksutuksesta ei ollut kauheasti hyötyä minun lyönneilläni. Minulla oli syöttö hukassa heti alusta asti. Ykkönen varmaan alle 40%:sti ruudussa. Jaakko mursi alkuun syöttöni, mutta tulin takaisin 3-3-tasoihin. Ottelu oli aika rytmitöntä johtuen huonosta syöttämisestä molemmilta ja Jaakon turhan malttamattomasta hyökkäilyistä. Hänen virheillään erä lopulta mulle 6-3 tunnin jälkeen.

Toisessa erässä Jaakko kävi myös murron verran edellä. Erän alku taisi olla korkeatasoisinta lyömistä ja hienoja pallorallejakin nähtiin. Tulin taas tasoihin ja edettiin vuorotellen murrellen tiebreikkiin. Siinä Jaakko piti paremmin pallot kentässä ja vei sen 7-4.

Ottelutiebreikissä 10:een minulla oli selvät sävelet: pallo pitkänä keskelle ja syötöt vaikka kakkosena ruutuun. Tämä toimi ja Jaakon virheillä taisin johtaa parhaimmillaan 6-1. Hän tuli kuitenkin hyvillä hyökkäyksillä tasoihin 7-7. Lopussa sain syöttöä ruutuun hirveällä kolinalla ja tuurilla ja pidin peruslyönnit takana ja voitin Jaakon virheillä 10-8 kaksituntisen taiston jälkeen.

Matsi oli hauska vaikkakin heikkotasoinen. Jaakkoa vastaan on kiva pelata, mutta rytmitön syöttöni pilasi etenkin Jaakon lyöntirytmiä. Lisäksi puolustavampi pelityylini poiki tänään palkinnoksi sunnuntaiaamu ysin semifinaalin yli kahden tunnin hurjastelun jälkeen.