Hyvää TennisVuotta 2013

Kuta Beach

Turha visiitti Vantaalle

Syyskauden olisi voinut päättää paremminkin. Kun yhdistetään kulunut Greenset, suoraan pommittava huippujunnu ja oma kehno karma, ei paljon käteen jäänyt C-luokan ekalta kierrokselta Varistosta.

Elina Joronen, 15v, oli kouluesimerkki flattia peruspommitusta harrastavasta lujaa ylöspäin menevästä junnusta. Molemmat peruslyönnit oli pitkiä ja kovia. Liikkuminenkin oli hyvää. Syöttö oli keskinkertainen. Lentopeli näytti vähän oudolta, mutta oli 100% tehokasta ainakin tällä kertaa. Sensijaan pitkää slaissi alakierrettä ei löytynyt ollenkaan, kuten yleistä etenkin tyttöjunioreilla.

Itselläni oli valmistautuminen vähän kehnompaa tähän matsiin, vaikka tiesin että hyvä lyöntivire on saatava heti, jos aikoo pysyä kyydissä. Syötössä näkyi eniten pikkujoulukausi. Sen nostoa heittelin taas minne sattui. Syöttöprosenttini oli varsinkin alussa huono ja kun riskiä piti ottaa, niin kaksareita tuli. Taisin siitä huolimatta olla pelipalloissa jokaisessa syötössäni tässä matsissa, mutta Elina pelasi juuri ne virheettömästi. Pääsin myös murtopalloihin ja heti erän alussa, mikä olisi saattanut kääntää sen kulkua. Taistelin palloja molemmilla kierteillä Elinan rystylle, joka oli vähän kesympi. Hän pommitteli kivasti takarajaani, josta oli aika vaikea poimia palloja noususta. Sain murrettua lohdutuksesi Elinan syötön vasta 5-0-tilanteessa ja hävisin 6-1 erän.

Toinenkin erä oli kuitenkin numeroja tasaisempi. Sain ykköseni paremmin ruutuun ja tehoja sillä. Lisäksi olin murtaa Elinan 1-1-tilanteessa pitkän geimin päätteeksi. Tehottomuus pelipalloissa leimasi kuitenkin koko matsia ja vedin pari kertaa tyhjältä verkolta metsään, kun niin harvoin sinne pääsin. Tämä söi miestä rotan lailla ja loput pelit meni taas vastustajalle.

Tylyistä numeroista huolimatta minulla oli mahdollisuudet venyttää matsia enemmänkin. Parempi kuitenkin vältellä vastaisuudessa tällaisia kiitoratoja, jotka kuuluu pikemmin talviautoiluun kuin tennisurheiluun. Ei ole hintansa väärttiä turnata näin.

Harmi, että pääsen takaisin voittojen tielle aikaisintaan lähempänä Helmikuuta. Nyt lepuutellaan lentiksen hajoittamaa olkapäätä joulun ajan. Syyskauteni oli takapakkia tilastojen osalta, vaikka kisattua tuli enemmän kuin koskaan ja ehkä juuri siksi ;).

Nopearytminen Velour-vääntö

Lupasin itselleni olla palaamatta Campo Sports Centerin Velourille, mutta vaihtelu virkistää, kun on puurtanut koko syksyn monena sunnuntaina hitaammilla alustoilla. Niinpä ajattelin harjoitella suorempaan lyömistä ja syöttöpeliä, mitkä onnistuivatkin ihan mukavasti tällä kiitoradalla. Ja tavoitteeseenkin, lauantaiksi katsomoon, päästiin.

Avauskanto kaskessa oli Niko Kyrklund, 31v. Hänellä oli hieman jäykät peruslyönnit pystystä asennosta ja yhdenkäden rysty oli heikompi. Ottelu lähti minun komennossani pitäen syötön ruudussa. Sain samalla lyöntituntuman heti rohkeasti osumaan ruutuun, mikä on tärkeää näin nopealla alustalla. Niko jäi sensijaan tuskailemaan heikomman vireen kanssa koko ottelun ajaksi. Pallorallit pysyivät lyhyinä, kun molemmat hyökkäsivät hiemankin korkeammasta ja lyhyemmästä pallosta. Kun sain vielä oman ykköseni pysymään ruudussa kohtuudella, pidin syöttöni ja mursin Nikon kahdesti, 6-2.

Toisessa erässä olin murtaa Nikon vissiin 2-1-johdossani 0-40 tilanteessa. Hänen suora ykkönen tuotti siihen kohtaan hyvää tulosta kolmella peräkkäisellä ässällä viivoille. Seuraava kaksoisvirhe ei haitannut, vaan hän tasoitti ja mursi samantien minun syöttöni. Hyvä hetki ei kuitenkaan kantanut pidemmälle, vaan mursin takaisin ja vein loput pelit. Ottelu ei tainnut paljon yli tuntia viedä, niin haipakkaa siinä lyötiin. 6-3.

Toinen matsi oli taitavaa Kim Östmania, 47v, vastaan. Hän hyökkäsi ahkerasti  molemmilta puolin, mutta lopulta yhden käden rysty osoittautui tarkemmaksi ja vaarallisemmaksi puoleksi. Kim myös syötti hyvin ainakin alussa ja tuntui, että tästä matsista saattaa tulla yhtä maalia. Kimin kosketus palloon kun tuntui olevan parempi kuin minulla. Pidimme kuitenkin syöttöjämme alkuun, tosin minä vaivalloisemmin. Kimin hyökkäykset alkoivat karkailla, joten pysyin pelissä mukana. En muista kävikö hän johdossa ennen erän loppua, jonka hävisin 7-5.

Yritin vaihdella tempoa ja saada vastustajaa lisää liikkeelle, kun huomasin mahdollisuuteni. Aloin varoa enemmän Kimin rystyä, mutta annoin palaa heti kun ehdin kunnolla palloon. Opin myös lukemaan Kimin syöttöä paremmin ja sain oiviakin palautuksia takarajalle. Tässä erässä taidettiin mennä pelkkien murtojen tahtiin yli puolen välin. Minulla tuntui olevan kohtaloakin puolellani, sillä onnistuin kerran stopparissa verkon kautta, kerran kahdella pompulla verkon kautta (eka kertani muistaakseni ikinä) ja yhden ohituksen, joka pomppasin verkon kautta Kimin mailan yli. Kävin riskitilanteissa syötön jälkeen verkolla ihan kohtuu tehoillakin. Syöttö pysyi ruudussa, kun vain sain noston kohdalleen. Erän lopussa taas pidimme syöttöjämme tasatahtiin ja menimme tiebreikkiin.

Katkaisupeli meni melko tismalleen samoin kuin viime tappiossani; Yritin vain tsemppailla palloja kenttään ja jatkaa Kimin hyökkäysten komennossa. Heti ekan pisteen jälkeen  taukosimme hetkeksi viereisen kentän kramppinäytöksen takia, minkä esitti Kimin poika. Etenin Kimin virheillä 4-1 johtoon. Sitten hän jatkoi onnistuneemmin hyökkäyksiään ja meni ohi. Ottelupallossa tappelin vielä syöksymällä palloa takaisin, mutta seuraavaan palloon ei olisi kerennyt vanha  Erkki-isänikään. Kim voittoon 7-6 (5) varmaan parituntiseksi venyneessä pyssyttelyssä.