Alakauttasyötönkin päivä nähty

kinGolf-kyynäräni äityi senverran pahaksi, ettei kädellä voinut syöttää ollenkaan yläkautta. Jouduin kuitenkin pelaamaan sarjamatsia korvaajan puutteen takia, mutta mikäpä siinä, kun alakauttakin voi syöttää ja nauttia pelistä.

Pelasimme Smashin tiesmonettako joukkuetta vastaan 4-divaria ja sain vastaan Janne Aaltosen. Jannella oli suhteellisen suorat lyönnit, mutteivät kauhean vaaralliset. Ensimmäisessä erässä Janne oli varsin pöllämystynyt alakauttasyöttöihini ja tuhri niistä suurimman osan virheellä tai helpolla stopparilla. Hän itse syötti aika kesyjä ja takakentän rallit oli minun heiniäni. Erävoitto 6-2 yllättävän helpolla.

Toisessa erässä Janne alkoi tosissaan lyömään läpi syötöistäni. Jouduin yrittämään hieman tiukentamaan slaissia syöttöruutuun virheidenkin kustannuksella. Vaihtelin myös hieman sivu- ja alakierteen välillä. Pääasia, että syöttö oli mahdollisimman matala, niin se pysyi kyllin vaikeana Jannelle hyökätä. Hän mursi kuitenkin pari kertaa syöttöni lyömällä lähes kaikki suoraan läpi kentästäni. Sain kuitenkin parissa geimissä hänet virheilemään sen verran syötössäni, että nousin 2-4-tappiolta 7-5 otteluvoittoon. Matsi oli kuitenkin varsin nopea, koska kaikki syöttövuoroni alkoivat kaverin hyökkäystilanteella.

Harkitsin vetäytyväni viikonlopun turnauksesta Kulosaaressa kyynärpään takia varsinkin, kun säät povasi siirtymistä massalta nopealle bolltexille, jossa alakauttasyötöllä olisi päässyt vielä nopeammin katsomoon. Sain vielä vastaani kohtuu kovaa lyövän Cecilia Johansenin. Menin kuitenkin paikalle huomatakseni, että matsit oli siirretty halliin. Onneksi Johanseneilla oli myös toive päästä massalle ja kentät olivat aivan kunnossa tihkusateesta huolimatta. Kaiken lisäksi käteni kesti syöttämistä koko matsin, vaikka kolmas erä sattuikin jo.

Kulosaaren massat ja ympäristö olivat varsin hyvät puitteet tennikselle ja tihkusade ei oikeastaan haitannut mitenkään, kun sai varusteet sateenvarjon alle vaihtopenkillä. Ainoastaan pyörivä tuuli oikeastaan heikensi ottelun tasoa. Cecilialla oli hyvä kämmen, rystykrossissa olin edellä. Hän aloitti aika vakuuttavasti ja oma syöttöni ei kulkenut. Cecilia piti pallon paremmin kentässä kuin minä vei niukasti joka pelin ekassa erässä.

Toisessa erässä aloin saamaan paremmin ykköstä ruutuun, mutta enemmän muuttui Cecilian maltti lyödä palloa rauhassa. Mursin heti alkuun hänet ja erän edetessä hän turhautui yhä helpommin yritti liian kovia lyöntejä. Molemmat houkuttelimme välillä toisen verkolle, jossa oli kiva neppailla. Varsinkin koholyönnit oli näissä oloissa myrkkyä molemmille. Erä tuli yllättävän helposti 6-2 minulle ja aloin jo hämmästeleen, joutuuko tässä pelaan toisenkin matsin tänään. Kyynärpääni kipeytyi kuitenkin ja se tuntui syötössä ja kämmenessä, sen verran etten saanut kaivettua motivaatiota taisteluun voitosta. Kun Cecilia pääsi johtoon, hän myös malttoi pelata paremmin. Erä oli taas vähän lukemia 6-0 tasaisempi, mutta toinen nolla tauluuni kuitenkin. Odotuksiin nähden oli kuitenkin ihan kivaa teinin kiusaamista. Kesän kisat taisikin olla sitten tässä.

 

 

Golfkyynärpää vei menohalut

Pelasin Klaukkalassa toisen kierroksen hyvällä varakentällä keskellä pientaloaluetta. Olosuhteet ja kivasti lyövä vastus, Markku Lönnberg, tarjosivat mahdollisuuden hyvään matsiin, mutta kyynärpääni pilasi syöttöpelini totaalisesti.

Golfkyynärpää tuli siis kivuksi kyynärnastan sisäpinnan puolelle ja johtuu käsi koukussa syöttämisestä, uskon. Olen sen verran harrastanut tätä tekniikkavirhettä viime aikoina, ettei se enää auttanut käden suoristamisessa, vaan sattui joka syötössä. Muuten pääsin hyvään peruslyöntivireeseen ja tunnuin hallitsevani rystykrossailua pelin loppua kohden. Markku lyö varsinkin läntisen otteen kämmeneltä varsin kovaa yläkierrettä, joka takasi aika pitkiäkin palloralleja. Kävin myös paljon verkolla, missä tosin virheilin paljon alkuerässä. Markku vei pelejä alussa ilman virheitä, kun taas itse sössin alussa enemmän kuin koko edellisessä pelissä yhteensä. Olin 1-6, 1-4 häviöllä, kun Markulle alkoi gorilla kiivetä selkään, eikä hän saanut matsia poikki. Lannistuneena käsikipuihin löin kuitenkin rohkeasti peruslyöntiä ja menin 6-4-erävoittoon. Varsinaisia haluja ei kyllä matsivoittoon ollut, kun mielessä kävi luovutuskin. Tiebreik- kolmannen erän hävisin 5-10  kahden tunnin kärsimyksen jälkeen.

Kivoin kohta reissussa oli Tiirarannan lämmin uimaranta, jossa kävin vartiksi istumaan järveen. Kiitos kuvista katsoja Meskaselle!

 

Massatenniksen parhautta

Pääsin turhan pitkästä aikaa taas massalle Klaukkalan MB3-sarjaan. Kerran olin sentään kisannut OTC-cuppia ja massalyöminen hyvissä olosuhteissa tuntui edelleen maistuvan. Tällä ekalla kierroksella sujui tuuppailu varsin erinomaisesti, vaikka suurin voiton tekijä oli kovasti virheilevä vastustaja.

Olin kohdannut Samuli Laakon pari kertaa vuosia sitten ja ottelumme oli tasaisia. Nyt hänen olisin odottanut edistyneen itseäni enemmän, mutta kaveri tuntui luovuttavan malttavaisen massatennislyömisen heti alussa, eikä missään vaiheessa päässyt otteluun mukaan. Samulilla on ihan hyvän näköiset lyönnit ja kick-syöttö. Jalkatyö helpoissa palloissa näytti kuitenkin laiskalta. Malttamaton hyökkäyspeli tuotti paljon helppoja virheitä ja etenkin syöttö oli koko ajan verkossa.

Samulin heikon vireen lisäksi olosuhteet olivat voitolleni varsin oivalliset. Uudet Klaukkalan kentät oli pehmeät ja hitaat, mutta muuten kelit olivat täydelliset hitaan massatenniksen pelaamiseen. Samuli piti pallorallit lyhyinä ja syötön verkossa, mutta siitä huolimatta sain harvoihin lyönteihini hyvän osuman. Pidin lyönnit kaverin takakentällä ja tein sen niin varmasti, etten muista ekasta erästä helppoja virheitäni lainkaan. Toisessa erässä taisin kerran lyödä yli. Tai sitten voitto sumensi muistini. Toki läpilyöntejäkään en näillä hitailla ruuveilla takakentältä taakse tainnut tehdä.

Ykkössyöttöni oli aika heikko, mutta pysyi ruudussa, mikä riitti tänään. Varmaan urani vähävirheisin matsini, ja Samuli ei tainnut saada useampaa pelipalloakaan. Numerot 61, 60 aika kuvaavat, vaikka Samulin lyönneillä ja varsinkin nopeilla kentillä voisi olla matsi olla täysin toisenlainen.

Seinä lentolyöntivastuksena