Olen pelannut sarjapelejäkin viime aikoina. Menestys ei ole ollut toivottua, siksi otsikoin tämän raportin positiivisemman mieleyhtymän kautta, jolla lopetin tappiollisen sarjamatsisession.
3. divarin matseissa olemme putoamiskurimuksessa, mistä voin syyttää itseäni. En ole onnistunut juurikaan hyvin niissä. Kahdessa viimeisessä olen pelannut neluria, joissa ykkössyöttöni yskiminen tuottaa suoraviivaisemmin tappiollista tulosta. Edellisessä matsissa ryssin jopa kaksareilla syöttövuoroni kaverille, kun mahdollisuudet oli voittaa koko matsi.
Eilen pelasin myös kaksaria, mutta tasaisista peleistä huolimatta tulostaulu jäi osaltamme varsin laihaksi. Hyvinkääläisessä vastustajassamme oli varsin tuttuja ukkoja viime turnauksistani. Jari Niemen ja Ville Salmisen hyökkäävät peruslyönnit ja hyvä syöttö- ja verkkopeli takasivat voiton heille. Pääsimme Jaakko Utriaisen kanssa haastamaan heidät toisessa erässä. Jaakolla pelasi hyvin kova ja matala peruslyönti, kun kaveri tuli verkolle ahnaasti. Samoin pidimme hänen syöttöjään helpommin. Itse en tosin päässyt dominoimaan verkkoa, kuten heikompia vastuksia vastaan, niin kovaa viuhui vastustajan kämmen. Meillä oli myös vaikeuksia toteuttaa sovittuja etumiehen viistoleikkauksia suoraan syötöstä, mikä ei tuottanut normaalia tulosta. Pidin kuitenkin yhden syöttöni, mitä voi pitää edistyksenä edellisestä nelurista :D. 1-6, 3-6.
Kaksarissa oli vastassa Jari, jolle olin melko alakynnessä viime kohtaamisessa. Tiesin kuitenkin, että hänen kova hyökkäyspelinsä voi piiputtaakin. Niinpä keskityin pallojen hidastamiseen ja kaverin pitämiseen takana. Rystyn painostus olisi ollut vielä mukava lisä, sillä se oli pieni heikkous hänellä. Aloitimme heti pitkällä syöttövuorollani. Tasaisista peleistä huolimatta pelit kääntyivät Jarille. Sain syöttöönkin hieman ideaa, kun yritin kickillä painostaa hänen rystyään ja silloin saatoin ehtiä verkollekin. Muuten Jari huolehti pallorallien todella lyhyestä kestosta, sillä hän halusi hyökätä joka paikasta. En saanut häntä lopultaa virheilemään tarpeeksi vaan pelit kääntyivät tasaisesti hälle. En saanut pidettyä edes 40-0 syöttövuoroani. Viimeinen hänen syöttövuoronsa oli taas yli 10 minuuttinen varmaan, mutta lohduttomasti mun kannalta: 1-6, 1-6.
Kenttävuoroa kun piisasi ja energiaa lähinnä Jarin pikaisen pelityylin takia, jäin harjoittelemaan syöttörytmiä. Kun keskittyy liikeratoihin, olen huomannut, että syöttöruudut saattavat häiritä harjoittelemista. Siihen kun voi lyödä eri kohtiin ja eri kierteillä. Jos tähtää neutraalisti keskelle ruutua, silloin häiritsee kahden syöttöruudun erilaisuus. Ainakin minua, sillä syötän paremmalla rytmillä B-ruutuun. Olen tavannut asettaa jalkojen linjan ruutujen oikeaa kulmaa kohti, samoin kuin katseeni palloa nostaessa. Koska ruudut ovat silti vieläkin erilaiset kohteet, treenaan syöttämistä ruutujen kannalta symmetriseen paikkaan eli T-pisteeseen. Tällöin jalat tulevat vastaavasti takalinjan keskiviivanpätkän kohdalle ja jalkaterien kautta vedetty suora tähdätään B-ruudun puolen välin kohdalle. Tämä on siis kuvitteelisen keskiruudun oikea kulma. Siihen asetan siis myös katseeni pallonnostossa.
Tästä asennosta kun yritti mahdollisimman tavallista flatin ja kickin yhdistelmää T-pisteeseen puolisen tuntia, se alkoi osua ja tuotti mukavan treenin tunteen. Toivottavasti se edisti myös lihasmuistijälkeä, joka tuntuu edelleen puuttuvan syötöstäni.
Palloukko 