Mukamas hyvää tennisvirettäni piti lähteä kokeilemaan Lappeenrantaan asti. Viikon treenit enteili kyllä vaikeuksia etenkin syötössä ja melko farssia se olikin tällä kertaa. Varsin nöyryyttävä tappio tuli selkeästi heikommalle lyöjälle.
C-luokan päiväkisa oli suunniteltu melko raa’aksi: kerrasta ulos täysmittaisilla alkuerillä. Niinpä mahdolliset kolme viimeistä matsia tulisivat putkeen. Ja puolet pelaajista saa liian vähän matseja. Ei näin.
Harvoja hyviä puolia tappiostani oli, ettei tarvinnut pelata lisää välittömästi kahden ja puolen tunnin matsini jälkeen.
Vastustajani, Simo Niemi, oli omien sanojensa mukaan ”katutennispelaaja”. Hänen tekniikkansa oli lyhyen swingin hitaita flatteja melko nousevasta pallosta. Mailan ja kropan pystystä asennosta päätellen ei paljon voimaa ja kierrettä ollut luvassa. Iskut ja lentolyönnit näyttivät lähtevän hieman läntisellä otteella. Näiden lämmittelyjen perusteella odotin myös helppoja virheitä kaverilta, mutta niistä hän ei kärsinyt missään vaiheessa. Erityisesti hänen verkkopelinsä tehokkuus yllätti, koska siinä tekniset puutteet yleensä realisoituu useammin virheiksi kuin takana. Simo piti pelinsä kasassa lähes ilmiömäisesti ja riittävä liike riitti neutralisoimaan runsaat hyökkäystilanteeni.
Eniten petyin syöttööni. Vaikka se tuntui alussa hyvältä, en saanut voimaa ja rytmiä sujumaan kokonaista geimiä kertaakaan. Joko nosto tai liian aikainen vartalon kierto oli koko ajan pielessä ykkösissä. Lisäksi Simo palautti virheettömästi tosin hiljaisesti keskelle kenttääni. Sain ehkä kaksi suoraa pistettä syötölläni, mikä on hämmästyttävän vähän, koska rytmittömyys siinä häiritsee yleensä vastustajaakin.
Simo vei tärkeitä palloja ja minusta tuntui, että voitin vain selvät pelit. Simon syöttö oli helppo ja pääsin peruspelissä niskan päälle. Krossien kautta tulin ahkerasti verkolle, mutta verkkopelini oli heikolla osumalla alussa. Simo ohitteli ja nosti myös hyvin ja ärsyttävän hitailla lyönneillä. Hän meni 2-5-johtoon, jolloin sain vähän vapautuneempaa hyökkäyspeliä. Pelastin pari eräpalloa, mutta tiebreikkiin mentiin. Draivi ei vain pysynyt enkä saanut syötöstäni edelleenkään apuja. 7-9.
Verkkopelini parani vaikeissa palloissa, mutta helpoissa ja hitaissa Simon lyönneissä tuli edelleen huonoja osumia. Simo kyllä löi tarkasti ollessani verkolla. Hain pari rystyvolleyta syöksymälläkin, mutta Simo viimeisteli ne verkolta. Odotin koko ajan ottelun kääntyvän minulle tai edes Simon väsyvän, mutta se ei näkynyt ainakan hänen tuupeissaan. Houkuttelin mielellään myös Simoa verkolle, koska oletin hänellä puutteita verkkopelissä. Mutta hän pelasin ne tehokkaammin kuin minä. Huolimatta hieman peruslyönnin näköisistä lentolyönneistä Simo luki krossini hyvin ja otti vielä askeleen lähemmäksi verkkoa pistäessään palloon tyhjään kenttään. Myös iskut tulivat hyvällä osumalla ja teholla. Hänen positionsa ja ohitusten lukemisensa takia minun olisi pitänyt käyttää hyvää lobbiani useammin, mutta onnistuin siinä vain kerran! Lipsahdin taas 2-5-tappiolle, mutta voitin loput pelit, 7-5, pelastaen kaksi matsipalloa.
Ottelutaiska taas Simon heiniä. Pääsin kuitenkin 4-1-johtoon vain syöttääkseni entistä paskemmin jopa kaksi tuplaa. 6-10 ja saatiin vähän krampin oireitakin oikeassa pohkeessa 2,5h päätteksi.
Päätin heti, etten jää tähän pitäjään muistelemaan tappiota illaksi, vaan jätän majoitukseni ja toivon huuhtovani tappion kalkin oluella VR:n palveluissa jo ennen Kouvolaa. Lappeenrannan lähiön tennishallilta ei vaan tuntunut löytyvän kyytiä keskustaan. Paikallisreittiopaspalvelu nimeltään Jouko meinasi, että paikallisbussit olivat jo sammuneet klo 18 aikaan. Google Maps puolestaan ei edes tiennyt Lappeenrannan lähiliikenteestä. Kokeilin piruuttaan liftata vilkkaalta bussipysäkiltä tai kenties bongata taksin. Vartin aikana ei yksikään n. 40 autosta edes hidastanut 20 asteen pakkasessa. Valitsin apostolin ja välittömästi sopiva bussilinja pyyhälsi ohitseni Joukon tästä kertomatta. Latvapalo oli tässä vaiheessa kohtalainen.
Palloukko 