Talvikausi alkaa olla puolimatkassa ja pientä yhteenvetoa on luvassa. Lisäksi parannan maailmaa tennispsykologian ja elämänfilosofian aatoksilla, jotka joskus askarruttavat mieltäni.
Syyskauden kisat on menneet suurimmaksi osaksi hyvin, vaikkei tulokset osoittaneet kehitystä. Siltikin sain kesällä kehittyneen syöttöni adaptoitua hyvin nopeille kentille.
Viime viikkoina olen muuttanut jalkatyötä syötössä, koska (1) viimeiset sisäkenkäni kuluivat puhki 3 kk:ssa takimaisen jalan isovarpaan laahatessa syötössä lattiaa, ja (2) ei kukaan ammattilainenkaan loikkaa etummaisella jalalla eteenpäin ennen osumaa palloon. Niinpä lähden nyt taasen asettamalla vasemman jalan aivan viivalle ja siirrän pallon ylösheiton aikana taaimmaisen jalan ilmassa vasemman viereen ennen ponnistusta lyöntiin. Uuden syötön harjoittelu tuntui huteralta, koska nyt jalat liikkuvat vähemmän ja tukevaa liusutusta ei ole. Tuloksena syöttö pysyi kuitenkin ruudussa yllättävänkin hyvin, mutta voimaa tuntui jäävän pois. Kuitenkin muutos lienee kehityksen ja kengän kulutuksen kannalta askel parempaan suuntaan.
Sitten siihen käymättömään korpimaahan eli psykologiaan. Ihmisen aivotoimintaa voidaan pitää maailmamme mielenkiintoisimpana ja huonoiten mallinnetuna tutkimuskohteena. Näin voidaan sanoa siksi, että vaikka aivoja tutkitaan paljon, ollaan sen täydellisestä mallintamisesta (tietokoneella) vielä hyvin kaukana. Siinä mielessä pidän ihmistä luomakunnan kruununa, että aivomme on monimutkaisin systeemi sen aiheuttamiin tuloksiin verrattuna. Eräs paradoksaalisempi selitys siitä, että miksi emme ikinä opi ymmärtämään aivojamme on se, että niiden ymmärtämiseen tarvittaisiin vielä kehittyneemmät aivot.
Seuraavaksi esitän yksiulotteisen mallin tieteen haasteista. Ns. kovan tieteen tehtäväksi määrittelen todellisuuden mallintamisen. Ns. humanistiset tieteet ovat seurausta siitä, että kovia tieteitä ei osata mallintaa täydellisesti. Mitä monimutkaisempaa systeemiä mallinnamme, sitä enemmän tarvitsemme loogisia operaatioita ts. tietojenkäsittelyä tietokoneella. Haasteena mallintamisessa on, että tietokoneet toimivat digitaalisesti, mutta maailmamme on analoginen. Ts. aivojen pienimpiä osasia, neuroneja (?) olisi parasta mallintaa neuronilla, ei transistorilla.
Nyt jos halutaan kuvata tieteellisiä haasteita yhdellä akselilla yksinkertaisesta monimutkaisimpaan, asetamme yksinkertaiseen päähän tieteiden äidin, filosofian ja siitä seuraavaan logiikan. Logiikkaan kuuluu johtopäätökset ja yksinkertaiset totuusarvot (tosi, epätosi), joihin voidaan perustaa kaikki tieteellinen ajattelu.
Akselin toiseen päähän asetan vastalauseiden uhalla niinkin spesifisen tapahtuman kuin tennisottelun voittaminen, mitä voidaan myös kuvata kahdella arvolla, kyllä tai ei. Tieteen tehtävä olkoon apuneuvoja käyttäen selvittää koko tämän akselin matka eli pystyä varmasti sanomaan, kumpi tennispelaajista voittaa tulevaisuudessa.
Miksi valitsin aakselin toiseen ääripäähän juuri tennisottelun voiton, enkä esim. jumalan olemassaoloa tai ensi lauantain lottonumeroita? Siksi koska halusin ensinnäkin tuloksen, joka riippuu mahdollisimman paljon ihmisen aivoista. Urheilun valitsin kohteeksi, koska siinä on helppo mitata tuloksia ja koska ihmisen fysiikkaa ei voi erottaa aivotoiminnasta, jos halutaan tutkia ihmistä biofyysisenä kokonaisuutena. Urheilulajeista valitsin tennisottelun voiton, sillä se on psykologisesti vaativin laji, johon ensimmäiset mieleeni tulevat perustelut muihin urheilulajeihin verrattuna ovat:
- Tennis on yksilölaji.
- Tenniskilpailijalla on kerrallaan tasan yksi vastus, joka pyritään ainoastaan voittamaan kamppailutilanteen omaisesti
- Tennis lienee maailman kilpailluin yksilöpalloilulaji. Lisäksi hyvät huipun palkkiot lisäävät luonnollisesti kilpailua.
- Tennisottelu voi kestää piiiiiitkään.
- Tenniksen pisteenlasku tekee pisteistä ja peleistä eriarvoisia.
- Tennistä voi pelata eri tyyleillä ja taktiikalla. Taktiikassa tulee huomioida vastus. (”Lähdin vain pelaamaan omaa peliäni” ei ole tennispelaajan vastaus.)
- Tenniksen fyysinen monipuolisuus vaikuttaa myös psyykkeeseen.
- Taistelutahto ja agressiivisuus ei ole välttämättä hyödyksi.
- Rentouskaan ei ole välttämättä hyödyksi.
Näin olen kuvannut tieteellisen haasteen akselin, jonka hallitseminen tulee olemaan ikuinen työsarka tutkijoille. Akselin yksinkertaisessa päässä on siis peruslogiikka, josta kehittyy matematiikka, fysiikka, kemia, biotieteet ja pian ollaan käymättömässä korpimaassa eli aivotoiminnassa, josta eteneminen tennisottelun voitajan mallintamiseen olkoon se perimmäinen vastaus.
P.S. Jos tältä akselilta löytyy mielenkiintoista palkkatyötä, olen käytettävissä vuoden vaihteesta alkaen 😉
Palloukko 