Agassimaista kyytiä

Naantalin kirkkopuiston välierävastukseni Ville Kilpisen, 25v.,  pelistä en tiennyt mitään etukäteen. Lämmittelyn perusteella peruslyönnit näyttivät lähtevän vähäisellä saatolla ja kierteellä, eikä ne vaikuttaneet kovin varmoilta. Vain kaunis syöttö antoi viitteitä siitä, että tennistä oli joskus harjoiteltu enemmänkin.

Ottelu alkoi Villen vedellessä jatkuvasti hyökkääviä, vähäkierteisiä peruslyöntejään kenttäni rajoille. En ollut yhtään huolissani, koska olin lähes varma, että hiljaisempi kierrelyömiseni hajoittaa moisen hyökkäysiloittelun. Vaan eipä hajoittanut koko ottelun aikana! Erät etenivät nopeasti Villen hyökätessä todella jyrkkiä kulmia joka paikasta. Takarajalla en ehtinyt kunnon lyöntiasentoihin useimmiten. 0-4-tappiolla sain lohduttavan pisteen ja hävisin lopulta 2-6 erän.

Toisessa erässä jatkui sama meno. En saanut tuulisessa kelissä ykköstänikään kulkemaan, joten Ville hyökkäsi kakkosestani murhaavasti. Hän kuitenkin ailahteli parissa omassa syöttövuorossaan, niin että pysyin mukana 3-3:een asti. Missään vaiheessa en kuitenkaan hallinnut peruspeliä. Ville jatkoi rohkeilla hyökkäyksillään molemmilta puolin, molempiin kulmiin ja vieläpä eri osumakorkeuksilta. Viimeisissä peleissä yritin vähän rohkeampaa lyöntipeliä, mutta sain vain tuta vielä huimempia vastauksia; kun löin miehen nelurirajojen ulkopuolelle, hän vain vastasi vaivattomasti vastakkaiseen syöttörajan risteykseen läpilyönnin. Ja näin tapahtui hyvällä prosentilla. 3-6 taisi mairitella minua. Ennen en ole kyllä hävinnyt massalla näin suoraan ja tarkasti lyövälle. Ja koska Villen heikko hetki toisen erän alussa oli niin lyhyt, en koennut paljon voiton mahdollisuuksia tässä taistossa.

Maltilla ja stoppareilla

Naantalin Unikeon kisojen C-luokka oli siirtynyt Impivaran halliin sadekelin takia. Sain vastaani tutun kilpakumppanin, herrasmies, Perniön Bahramin, Hans Söderströmin, 67v.

Hansin pelityyli on vastustajaa analysoiva sekoitus kaikkia kierteitä. Tällä kertaa en seonnut niihin ollenkaan vaan pidin pallot kentässä. Hans ei sen sijaan jaksanut pitkiä palloralleja. Panostin hyvään jalkatyöhön, enkä virheillyt hitaisiin alakierteisiin lyödessä kämmeneltäkään. Niinpä peli pysyi koko ajan hallussani. Vain syöttö takelteli hieman verkkoon liiaksi. Hans yritti kämmeneltä alasivukierteitä ja syötössä ulkokierteitäkin, mutta nöyrällä jalkatyöllä ja miehen rystyn painostuksella sain voiton. Lisäksi käytin stoppareita enemmän kuin koskaan, sillä Hansin syvyyssuunnan liikkuminen oli heikkoa. Hän useimmiten jätti jopa yrittämättä stopparini, joka ei jäänyt kertaakaan verkkoon. 6-1, 6-1 mairittelee ehkä hieman minua.

Toisella kierroksella sain mukavamman vastuksen; Mika Laine, 37v. Mikalla oli aika suorat peruslyönnit, mutta varsin epävarmat. Häntä vastaan oli kuitenkin helppo lyödä ja tunsin hallitsevani ottelua koko ajan heikoista erien aluista huolimatta. Asenteeni ei ollut ehkä yhtä hyvä kuin avausottelussa ja Mika menikin molemmissa erien aluissa 1-2-johtoon. Molemmissa käänsin erän kuitenkin helpohkosti 6-2-voittoon. Nyt syöttöni toimi paremmin ja tuotti pisteitä. Mikalla sensijaan se ei sujunut lainkaan, vaikka hyvän näköisen ykkösen omaakin. Tästä on hyvä jatkaa semeihin toivottavasti ulkoilmaan.

Sweet spot

Mulla katkeaa jänteet lähes aina keskeltä. Miksihän monilla muilla katkeaa lähempää pokaa?

Lentiskuva

http://www.lentopalloliitto.fi/liitto/valokuvakilpailu/ on mahdollista äänestää vähiten huonoa lentisvalokuvaani.

Maratontuuppi ja huippuräiskintä

Raision kisoihin menin B-luokkaan, jotta pääsen aiemmin rokki-festivaaleille. Prodigy jäi kuitenkin näkemättä, kun ensimmäinen ottelu meni ylitöiksi.

Ensimmäisen vastustajani, Tuomas Heinosen, 14v, olin pehmittänyt viime kesänä helpon oloisesti, mutta mies oli mennyt lyöntipelissään selvästi eteenpäin. Jouduinkin alussa tappiolle Tuomaksen hallitessa lyöntipeliä. Häneltä ei helppoja virheitä tullut ja melko suora kämmen teki tuhojaan. Vasta 0-4 tappiolla aloin saamaan otetta pelistä. Tulinkin tasoihin, mutta Tuomas vei erän 4-6. Oma pelinikin oli ihan kohtalaista, mutta Tuomas pelasi paremmin.

Toisessa erässä tuntui, että matsi kääntyy täysin mulle. Tuomas tuskastui virheisiinsä ja tuntui luovuttavan kokonaan, kun tilanne oli n. 4-1. Hän alkoi lobbailemaan ja antoi mun hoitaa lyömisen. Tämä takin aukaisu sai hänet yllättäen matsiin mukaan ja kuin varkain olimme tie breikissä. Johdin sitä 5-2, mutta Tuomas tuli siinäkin takaa ja kävi ottelupallossa. Pidin kuitenkin hermoni paremmin ja voitin 8-6 katkaisun.

Tässä vaiheessa matsia oli tahkottu jo pari tuntia illan helteessä. Aurinko oli jo laskenut, mutta huono kentän kunto aiheutti hermoiluja. Löimme vielä puolisen tuntia 3 peliä 3. erää, minkä jälkeen päätimme jatkaa aamulla hämärän vuoksi Tuomaksen johtaessa 2-1. Päätös oli hyvä, sillä päätin palata aamulla paremmin valmistautuneena kuin vastustajani.

Neljän tunnin yöunilla ja hyvällä aamujumpalla olinkin paremmin hereillä kuin Tuomas. Mursin heti hänet ja pidin oman syöttöni. Sen jälkeen Tuomas teki samoin mulle. Sitten onnistuin tsemppaan kolme peliä putkeen ja voitin ensimmäisellä ottelupallollani 6-4 ratkaisuerän. Matsia taidettiin tahkoa yhteensä lähes 3.5h, mikä onkin uusi ennätykseni.

Aamun sessio ei kuitenkaan ehtinyt rasittaa liikoja, vaan pääsin seuraavaa vastustajaa vastaan aloittamaan heti ja hyvässä vireessä. Marcus Stenforsia, 14v, vastaan pääsinkin oikein mukavaan lyöntimyllyyn, josta taisi kehkeytyä paras matsini koskaan.

Marcuksella oli erittäin kova ja kierretty kämmen, jota hän käytteli ahkerasti. Lentopelissä ja liikkumisessakaan ei häneltä puutteita löytynyt. Altavastaajana pääsin erinomaisen rentoon lyöntituntumaan ja erityisesti syöttöni toimi paremmin kuin koskaan.

Syötin heti alussa hyvällä prosentilla ykkösiäni ja pidin syöttöni ongelmitta. Mursin yllättäen Marcuksenkin syötön, joka oli kova ja erittäin kierretty. Marcus taisi murtaa takaisin pari kertaa ja kävi 3-5-johdossa. Hänelle tuli heikompi jakso ja ylsin tiebreikkin. Siinä Marcus pelasi hyvin ja meni 1-6-johtoon ennenkuin kaunistelin numerot 3-7:ään.

Toisessa erässä aloin olla väsynyt poimimaan Marcuksen kämmenhyökkäyksiä. Rystykrossipallottelussa pysyin sensijaan varsin hyvin mukana. Rennon lyömiseni johdosta onnistuin verkoltakin erinomaisesti. Pari lentostopparia ja erityisesti kaksi peräkkäistä takakentän stopparia jäi mieleeni, sillä normaalisti en moisia yritä enkä onnistu kisoissa. Oma syöttöpelini pysyi erinomaisena ja kämmenelläkin uskaltauduin pommittaan tehokkaasti, jos paikan sain. Pidin syöttöjäni niukasti varmaan 4-4:ään saakka. Marcuksen syöttövuorot olivat selvemmin hänen hallintaansa. Marcus mursi ja vei erän 6-4. Rokkiin sai lähteä kuitenkin erinomaisin mielin hyvän haastamisen jälkeen.

Kuva-arvoituksena ”mustat” tenniskenkäni taiston tauottua. Vasemmasta on tullut hiki pintaan, muttei oikeasta :O

Helle hyydytti kukkupalloilijan

Välierään sain vastaani pienikokoisen Eero Antosen, 14v. Tiesin, ettei kannata lähteä matalaan lyöntikisaan tämän kanssa, vaan hyydytetään mies korkeilla yläkierteillä tai yritetään houkutella verkolle.

Ensimmäisen erän taktiikka sujui liiankin hyvin. Yläkierteeni pysyi takakulmissa ja Eero hyytyi virheisiin. Etenkin rystykrossit yritin pitää kierteisempinä ja pitempinä kuin yleensä. Erä tuli aika helposti 6-1.

Toisessa erässä pääsin vaaralliseen 4-1-johtoon ennenkuin Eero kipusi mukaan matsiin. Sitä ennen olimme keskustelleet pallon jäljistäkin sen verran, että katsomossakin intouduttiin esittelemään heikkoa sääntötuntemusta. Eero kuitenkin piti hermonsa ja kipusi pikkuhiljaa tasoihin. Osaltaan tähän vaikutti syöttöpelini hyytyminen. Lyhyttä miestä vastaan saisi helposti pisteitä ruudussa pysyvällä ykkösellä. Pokaosumia ei tänään liikaa tullut, mutta syöttö oli silti liikaa verkossa. Lisäksi helle söi asennetta pitää palloralleja pitkinä ja Eero oli kyllä taitavempi tappaan niitä. Päädyttiin tie-breikkiin, jossa olin äkkiä 1-6-tappiolla, kun Eero jatkoi ruutinilla pallon ruutuun toimittamista.

Hävisin 3-7 katkaisupelin ja kolmas erä meni samalla vauhdilla 1-6. Eero piti hyvin hermonsa ja palautteli lopulta korkeitakin palloja maltilla. Mulla olisi fysiikka riittänyt helteessäkin, mutta tsemppaaminen jalkojen kanssa on vaikeata, kun kuumuus tuntuu pahalta. Niinpä lyöntiasennoista tulee tahtomatta huonoja ja pallot lyheni. Korkeat yläkierteet olisivat voineet viedä voittoon asti, mutta virheitä alkoi tulla asenteen hyytyessä. Alakierteet sensijaan lyhyt mies hoiti taidokkaasti. Stoppareita olisin voinut yrittää enemmänkin, koska hän oli helppo ohitettava. Toisaalta, jos Eero ehti hyvin palloon, hän hoiti kyllä sillä pisteen. Oma lentopelini oli sensijaan surkeaa; taisin onnistua jopa kaksi kertaa. Ehkä tästäkin nöyryydestä jotain opimme..

Jäykempi voitto

La illan huumaa ukkoshelteessä edelleenkin koettiin puolivälierässä Samuli Mäkistä, 17v, vastaan. Helle ja kova tankkaus taisi laiskottaa, kun luulin, että ottelusta selviää helpolla viime matsin tapaan.

Samulilla oli monipuoliset peruslyönnit kunnossa, vain syötössä oli puutteensa. Hän sai heti pelin uomiinsa, enkä löytänyt koko matsin aikana oikein painostettavaa puolta. Samuli pelasi aika viisasta prosenttipalloa, jolla liikuttelimme toisiamme kulmasta kulmaan. Itse käytin vain alakierrettä hieman enemmän, mikä sopikin kyllä pehmenneelle alustalle ja palloille.

Matsi alkoi tasokkaasti ja winnereitä tuli pallorallien jälkeen enemmän kuin helppoja virheitä. Syöttöni kulki taas kohtalaisesti ja molemmat taisimme pidellä niitä alkuun. En muista missä vaiheessa menin johtoon, mutta tasaisten pelien jälkeen vein erän 6-3.

Samuli jatkoi tasaisen virheettömällä linjallaan toisessa erässä ja tuntui, että joudun häviöllä ellen ala tsemppaan. Alussa mursimme syöttöjä ja olin 1-2-häviöllä, kun päätin, ettei hallintani saa järkkyä. Aloin keskittyä liikkumiseen ja pieniin askeliin tosissaan ja lyömiseni täräytti lupaavan hikipilven, jonka läpi pallo sukelsi ruutuun. Mursin ja menin menojani 5-2-johtoon. Sitten jouduin pelaan ainakin neljä ottelupalloa ennen vapauttavaa murtoa. Lyöminen meni lopussa hitaaksi ja aistin lievää kämmenkipsiäkin. Voitto oli helpotus hyvätasoisesta vastustajasta ja lukemat 6-2 imartelevat turhaan peliäni.

Säästöliekillä

Ensimmäistä kertaa pääsin kisaan tennistä ilman panosta, sillä olin jo puolivälierissä kahdella voitolla. Taktiikakseni oli siis hyvä säästellä helteisen päivän iltaa varten ja pitää pallorallit lyhyinä. Tuttu vastustajani Henri Sallinen mukautui lyhyen matsin taktiikkaan hyvin, sillä hän halusi lyödä palloa nopeasti metsään. Palauttelin rennosti palloa erilaisilla lyönneillä ja välillä koetin kovaakin, jos pallo pysyi pelissä yli viisi lyöntiä. Henri piti huolen virheistä alusta loppuun asti, eikä 10 lyönnin palloralleja nähty. Hän yritti päästä lyöntituntumaan kovilla kämmenillä ja syötöillä onnistumatta. Hänen heikolta rystyltä sain virheiden lisäksi lyhyitä lyöntejä, joihin sai hieman hyökkäystäkin harjoitella. Sadattelujen sävyttämän helppo 6-2, 6-0 voitto.

Syöttö loksahti uomaan ja kaikki muukin

Lohkon toiseen matsiin vastaani tuli junnuna kannuksiakin hankkinut Elias Savonlahti, 25v. Hänellä ns. iso kämmen ja käyttikin sitä julmalla kierteellä ja tarkkuudella. Heikkouttaan rystyä hän peitteli ja ykkössyöttö tuotti lähes vain virheitä, koska se lähti suorana ja matalalta, usein oikealta.

Itse valmistauduin hyvin matsiin, etenkin syöttöä kävin lämmittelemässä kahteenkin otteeseen. Tämä kenttä tuntui eilistä kovemmalta tai sitten se oli vain kovaa lyövä vastustaja, joka pakotti minut selkä seinää vasten ottelun alussa. Matsissa tuntui tulevan lunta tupaan alussa Eliaksen pommituksessa. Tiesin ettei tällainen peli kuitenkaan vetele pitkään varsinkaan myötätuuleen. Palauttelin hyvällä mitalla, mutta hiljaksiin. Menetin avaussyöttöni, mutta mursin takaisin 4-4:ään. Pidin hyvin syöttöni ja mursin 4. eräpallolla Eliaksen: 6-4!

Eliaksen hyvä alku hiipui, kun puolustuspelini onnistui erinomaisesti ja hänen vaihtelevat 1. ja 2-syöttö korruptoi lopulta molempien tehon. Toisen erän alussa Pidimme hyvin pitkät syöttövuorot ja johdin 2-1. Sitten tuli nopeat murrot, mutta Elias alkoi virheileen paljon kämmenellään. Mursin 5-2-johtoon, kun tuli sadekuuro auttaan Eliasta. Onneksi se ei kestänyt 5 min enempää ja päästiin lämpimänä jatkaan hänen syötöllään. Elias löi tovin rauhallisemmin ja vei seuraavat tasaiset pelit, vaikken havainnut omassa ratkaisemisessa kipsiä. 5-4-tilanteessa hän syötti sitten todella huonosti ja voitin kaksarilla erän 6-4.

Oma syöttöni toimi lopulta koko ajan, mihin olen erittäin tyytyväinen 10 kesämatsin odottelun jälkeen. Sain heiton tarpeeksi suoraksi ja riittävä jalkojen käyttö on saattanut myös parantaa rytmiongelman, joka ilmenee alapokan osumana. Muutamia kaksareita kuitenkin tuli, sillä en oikeen tiennyt kuinka kovaa kakkosta syötän, koska pääsin sitä niin harvoin tekeen ja Elias tykkäsi hyökätä niistä hurjasti. Lisäksi kämmeneni pysyi rohkeana ja oli tällä kertaa rystyä selvästi parempi. Rystyllä puttasin varsin hiljaista molempaa kierrettä Eliaksen virheherkemmälle rystylle. Myös verkkopelini toimi tavallista paremmin, mutta sinnehän ei taajaan jouduttu tässä tykityksessä.

Päänahka saattoi ollakin kovin uraltani, tosin Eliakselle ottelu olikin toinen ottelu vuosien tauon jälkeen. Tenniksen pistejärjestelmässä ei pääse edistys näkymään. Itseasiassa systeemissä on jotain mätää, koska suurimmasta osasta C-luokan voitto-otteluistakaan ei saa edes pisteitä B-luokkaan vaadittavan kahden vuoden pistekeskiarvon rajan yli. Toisinsanoen voisin pelata ikuisuuden C-luokkaa voitollisesti nousematta siitä mihinkään ja lypsää palkintoja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Eipä se tosin haittakaan, koska näin saa enemmän kehittäviä kilpaotteluita. Kunhan eivät syydä materiaalista romua palkinnoiksi.