Ensimmäinen vastus oli helsinkiläinen juniori. Hän oli kai vähän myöhemmin aloittanut kotikutoisesta tekniikasta päätellen. Kaveri oli varsin hiljainen ja ainakaan mitään positiivista ulosantia oli vaikea saada. Pisteitä hän unohteli usein, kun olin voittanut pelin ja tuuletuksetkin lähti sopivasti vain vastustajan virheille. Näin sitä pitää! Mä kärsin koko matsin jonkinasteisesta kämmenkipsistä. Johtui varmaan oudosta kentästä ja kaverin kuu/alakierrepalloilusta. Outoa oli sen sijaan, että syöttökin takkuili ja jouduin liian usein roikottaan kakkosta ruutuun. Pärjäsin kuitenkin rystyni varassa, kun muistin pitää sen tarpeeksi kovana. Ensimmäistä erää johdin 4-1, kunnes kipsini jäykistyi kovimmilleen ja kaveri syötti välillä hyvin suoria ykkösiään. 4-4-tilanteessa päätin rentoutua ja sain erän 6-4. 
Toisessa erässä sain ykköseni paremmin ruutuun ja vein sen tasaisemmin edeten 3-3:een ja sitten pienten neuvottelujen jälkeen 6-3. Ikävin ottelu ikinä, johtuen.. kaikesta. Onneksi voitin sentään. 
Iltapalalla kävin Karhulassa kebubilla ja yhdellä (huom. yhdellä) palanpainikkeella. Ensimmäinen kuppila oli karaokebaari, jossa romanit lauloivat liian kovin ja paikka oli liian pieni. Käännyin tiskilä ulos. Eksoottisempi saluuna oli nimeltään Pikku-Mocca. Haitaribändi soitti irwingoodmanimaisesti ja yleisö näytti niin kalmaksi ryypänneeltä, että pelästyin kun eräs alkoi hengittään. Yhden tuopin aikana ehtii moni tulla esittäytymään. Eräs oli Kalle, joka laulaa mitä tahansa pornolaulua. Hänen kaulanauhan päästä paidan alta ilmestyi tamburiini. Join nopeasti iltapalani.
Toisella kierroksella oli jo tuttua vapautunutta bollailua. Wafin Amir, 17v omasi ok tekniikan ja tykkäsi yllättää mut verkolla. Tästä syystä pallot olivat lyhykäisiä. Takakentän palloilussa olin taas niskan päällä, mutta hyökkäyslyöntini puolesta kentästä olivat naurettavia. Syöttöni takkusi yllättäen vielä enemmän ja tein kaksareita enemmän kuin pisteitä sillä. Erien alut mentiin tasatahtiin, mutta molemmat kääntyivät tasaisesti, mutta nopeasti Amirille 6-3. Outoa oli, että hän tuntui voittavan kaikki pelinsä 40-30-tilanteesta ja mä taas selvemmin. Mun lyönnit suju syöttöä lukuunottamatta, joten oli ärsyttävää lopettaa mukava matsi reilussa tunnissa, kun taistomme oli numeroita tasaisempaa. Kaverilla alkoi jopa kämmen kipsata toisessä, erässä joten painostin häntä siirtyin kämmenalakierteisiin. Ei auttanut, joten nyt Lahteen mutsia moikkaan. Jotkut hiihtokisatkin on siellä, mutta luulen että Pelsu-Hifk ja Paula Koivuniemikin vetää enemmän. Hyvästi iäksi, Kotka! 
P.S. Teksti on tehty hiekkatekonurmella
Palloukko 