Hallikausi pakettiin tyytyväisenä

Helsingin Puistolaan lähdin hakemaan hyvää tulosta D-sarjasta sisäkauden päätteeksi. Ja niin myös lähdin sieltä pois ensimmäistä kertaa tyytyväisenä sisäturnauksen antiin. Ehkä tappion pitäisi kuitenkin harmittaa, mikä erottaa minut huippupelaaajasta. Parin muun ominaisuuden lisäksi.

 

Ekalla vastuksellani, Teemu Halisella, ei ollut tilastoa, mutta onneksi hän ei ollut pelkäämäni "entinen suuruus". Teemu oli arviolta 18v, kookas kaveri, jolla oli selkeitä puutteita liikkumisessa, lentolyönneissä ja syötössä. Peruslyönnit sen sijaan tulivat varsin suorina ja kovina. Tämä kaveri piti siis saada liikkeelle. Onnistuinkin harjoittelemani agressiivisemman pelityylin soveltamisessa. Sain liikutettua kaveria, jolloin hän sortui virheisiin huonoista lyöntiasennoista. Kentän nopeudesta huolimatta minun kannatti houkutella Teemu verkolle stoppareilla, koska voitin järjestäen niiden jatkopallot. Muutenkin matalat alakierteet purivat paremmin häneen kuin kova takakentän palloralli. Teemu teki kuitenkin läpilyöntejä enemmän kuin minä. Eka erä tuli kuitenkin helposti 6-2, vaikka pelit oli tasaisia.

 

Toisessa  erässä pelejä otettiin vuorotahtiin Teemun voittaessa pitkät pallorallit useammin. Sain kahden pelin eron vasta erän loputtua 7-5 minulle.  Syötöissä oli suurin ero hyväkseni; niillä otin paljon suoria pisteitä, kun taas Teemun syötöt olivat aivan kukkupalloja. Ykkössyöttööni en ollut kuitenkaan tyytyväinen, sillä se ailahteli liikaa. Lentopelini oli kohentunu entisestä, mikä johtui varmaan lähinnä itseluottamuksen kasvusta verkolle nousuissa. Voitin suurimman osan niistä. Suurempi osa pisteistä tuli kuitenkin palloralleista ja ykkössyötöstäni, jonka kovuuteen Teemu ei ollut varmaan harjoitellut. Peli kesti melkein kaksi tuntia ja rasitti melkoisesti.

 

Toisella kierroksella vastaani tuli Niclas Hellberg, 17v, vähän teknisempi ja liikkuvampi kaveri. Tällä miehellä oli periaatteessa lyöntitekniikka ok, mutta voima ja tahto puuttuivat. Ts. läpilyöntejä ja taistelua ei oikein tässä matsissa nähty. Minulla toimi lyönnit melkein hyvin, mutta keskittyminen oli huonompaa aiheuttaen pahempia "lamakausia" peliini kuin edellistä vastaan. Hävityt pelini olivat aika kehnoja minulta. Ekassa erässä ei ollut kuitenkaan vaikeuksia, kun johdin reilusti alusta asti ja voitin 6-3. Toisen erän alussa ajatukseni harhailivat jo tätini lihapullissa ja olinkin yhtäkkiä 2-0 tappiolla. Tiukkojen ja pitkien vaiheiden jälkeen tasotin 2-2:een ja kaveri alkoi luovuttaan minulle 6-3 erävoittoa.

 

Kolmas kierros näyttikin jo kai ihan tennikseltä Klaus Julinia, 16v, vastaan. Tämä miellyttävän oloinen nuori mies hallitsi kaikki lyönnit mallikkaasti ja olipa itseoppinut siistin yhden käden yläkierteisen rystyn. Se ei kuitenkaan ollut niin varma, joten yritin painostaa rystylle. Pallot pysyivät kuitenkin lyhyinä kun tämä mies löi kovia läpilyöntejä lyhyistä palautuksistani enemmän kuin kukaan ennen. Luulin että minua viedään oikein villikelkalla, mutta sainpa kaksi peliä ekassa erässä. Ykkössyöttömme oli nyt tasaväkinen suora pommi, josta tipahti usein piste osuessaan ruutuun. Kakkossyötössä sitä vastoin oli Julinin heikkous, sillä kierrettä hän ei siihen osannut laittaa, vaan löi sen aika kovalla riskillä. Oma kakkosenihan on hidas ruuvi, joka saattaa pompata matalana ja vaikeana hyvinkin sivulle. Toisessa erässä tilanteessa 4-1 Klasu rupesi vähän virheileen, mikä sopii hänen pelityyliinsä ja tulin yllättäen rinnalle 4-4:ään, mutta siihen loppui paukkuni. Lyöntini pelasivat taas mutten ollut varmaan henkisestikään valmis voittamaan selkeästi parempaa lyöjää. Niinpä iltariennot kutsuivat 6-4 luvuin.

 

Turnauksessa olin vihdoin tyytyväinen jokaiseen peliini, sillä peruslyöntikipsini ei ole enää vaivannut. Lisäksi lentopelini on nyt voitokkaampaa. Syöttöni ei ollut parhaalla tasolla. Se pitäisi saada vakioitua lähtemällä pallon ylösnostosta oikeaan kohtaan. Pääasia on, että kuten totuus taisi lipsahtaa lapsen suusta sukulaiskoltiaisen katsellessa otteitani 20min: "Pekka on kehittynyt". Vertauskohtana oli viime syksyn via dolorosa Myllypuron hallissa .

 

Massakautta odottelen innolla, sillä tiedän pärjääväni siellä paremmin kahdesta syystä: Lyön varsin yläkierteistä palloa kämmeneltä, joka pomppaa massalta enemmän kuin sisäpinnoilta. Toiseksi se kuntotekijä: Massalla 90 kg:ni pysähtymiseen tarvitsee vain lukita jalat ja liukua. Kiinteillä pinnoilla siihen vaaditaan hidastuvaa askellusta, joka väsyttää. Toinen vaihtoehto on liukua paradornsrihaphanina spagaattiin, mut..

 

MOI

 

 

 

Yritystä Impparissa

Turun aluemestaruuskisoissa kävi arvonnoissa huono tuuri, mutta toisaalta hyväkin. Avauskierroksen Johan Alanko ei ollut kisannut itselleen pisteitä, mutta oli junnuna harrastanut enemmän lajia, kuten ennustin. Toisaalta oli mielenkiintoista kohdata ensimmäistä kertaa mies parhaassa iässään, joita on näissä sarjoissa aivan liian vähän. Lisäksi olen yleensä harjoitellut juuri tällaisia kovaa ja kierteistä palloa lyöviä vastaan.

 

Viime turneen perusteella sparrailin viikolla oikein hasardi tennistä eli kovalyöntistä ja hyökkäävää, johon arvelin joutuvani turvautumaan tässä pelissä. Harjoituksesta tulikin tuloksellisesti ikävän pelinomaista eli virheitä sain kirota. Tähän avauspeliini sain kuitenkin aika rohkean draivin päälle ja palloa lyötiinkin melko haipakkaan.

 

Eka erä alkoi molemmilta tuntuman haulla. Johanilla oli voimakas kämmen, jolle hän haki lyöntejä, mutta varsinkin alussa ei hänen tykkinsä ollut vielä kalibroitu. Rupesin aika nopeasti painostaan hänen rystyään, josta tuli useita virheitä alakierteellä ja harvinaisemmalla yläkierteellä. Itse en kuitenkaan voittanut tärkeitä palloja vaan erä lipesi turhankin selvästi minulta luvuin 2-6. Erän lopulla ja toisen erän alussa saimme molemmat ykkössyöttömme kuntoon ja muutama peli menikin puhtaasti syöttäjälle, kun ottelun alku oli mennyt murtojen merkeissä. Sitten pallot alkoivat olla niin kuluneita jo, että läpilyönnit harvenivat. Impparin etukenttien huippukitkainen alusta syö kyllä palloja ja kenkiä rotan lailla. Lisäksi herkkyys sivukierteeseen tuottaa lyöntejä huonoista asennoista.

 

Pallot oli varsin lyhyitä, mikä ei ehkä sittenkään ollut hyvä minulle. Toisaalta en tiennyt tämän miehen juoksukunnosta pidemmissä palloissa. Riittävän nopea hän ainakin oli. Ottelussa saatettiin nähdä vain kerran yli 10 lyönnin pallo, jonka päätin lopettaa stopparilla syöttöruutuun. Tosin omaani  . Johan yritti hakea aina heti ratkaisua palloon kun sai lyöntini vähän lyhyenä kämmenelle. Verkolle hän nousi myös hyökkäyksissään kohtuullisin tuloksin. Oma verkkopelini oli taas peestä. Muut lyönnit sujui ihan hyvin rohkeasta taktiikasta huolimatta.

 

Toinen erä vietiin tasatahtiin minun tullessa perässä. Pelastin pari ottelupalloakin, kunnes päästiin tiebreikkiin. Siinä Johan nosti hewittmäisesti pelinsä tasoa, eikä tehnyt yhtään virhettä. 7-0 ja saunaan.

 

Varsin ok peli vaikka hävisinkin. En tehnyt varmaan tavallista enempää helppoja virheitä vaikka taktiikkani oli nyt hyökkäävämpi. Lentopeliin tarvii kyllä keskittyä jatkossa. Lentolyönneissäni ei ole vain sitä päättäväisyyttä.

 

Ekaan peliin olisin kyllä halunnut rasittua jotain junnua vastaan, jottei urheiluviikonloppu loppuisi jo perjantaina klo 15. 40 euroa on kuitenkin vähän paljon moisesta huvista.