Tiebreikeillä loppuun asti

Sunnuntai Lahdessa olisi ollut keliltään täydellinen massamaratonille, mutta jostain syystä pelejä jatkettiin sisällä vaikka lauantainakaan ei enää satanut. Niinpä semifinaali pelattiin edelleen stressaavampana fast fourina ja kolme tiebreikkiä nähtiin taas.

Ehdin lämmitellä hyvän tovin squash-kentällä ennen matsia ja tulin valmiimpana Viljami Alhorinnettä vastaan. Pidin pallot ruudussa ja Viljami virheili etenkin rystykrosseissa. Hänellä oli iso kämmen muttei vielä päässyt hyödyntämään sitä. Menin helposti 3-0-johtoon, mutta jälleen syöttö hieman heikkeni, kun erää piti niitata kotio. Viljami tuli tiukkojen vaiheiden jälkeen tasoihin ja etenkin inside-out kämmen tuotti winnereitä, kun yritin slaissata hänen rystylleen. Tiebreik meni tällä kertaa selvästi Viljamille 1-5, mutta oloni tuntui varsin luottavaiselta. Ainoastaan tunkkaisen sisäilman aiheuttama tutun vahva hikoilu häiritsi, kun hikinauhat alkoivat pettää.

Toisessa erässä Viljami jatkoi hienokseltaan hallintaa ja meni 1-3-johtoon. Tulin tasoihin kuitenkin no-addienkin kautta ja tiebreik kutsui. Nyt pidin pallot keskellä tai hieman rystyllä ja Viljami hoiti virheet, 5-1, ja ottelu tiebreikkiin. Tämä taisi olla parempi laatuinen tiebreik ja Viljami piti pintansa hyvällä kämmenellään. 3-7 takkiin, mutta tyytyväisenä voi sentään kotio lähteä, kun ei mikään lyönti pettänyt pahemmin tällä kertaa ja syöttökin oli kohtalainen.

Tuskasta tuuppausta

Lahden kansallinen C-luokka siirrettiin kelien vuoksi sisälle ja lyhennettiin fast four -matseiksi. Tällä pelillä oli siis mahdollista päästä kotireissulle tunnin päästä turnauksen aloittamisesta. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta lyöntituntuma ja varmuus ei ollut Vaasan reissun luokkaa. Onneksi sain syötöllä tällä kertaa vähän apuja. Suurin stressi lyönteihin johtui vastustajani Henri Kasevan pelityylistä, josta katosi lopulta kaikki voima ja yläkierre. Lisäksi Henri haki hyvin kulmista hyökkäykseni, että kaikki merkit oli tuskalliseen hermojen taistoon.

Ensimmäisessä erässä pidimme kaikki syöttömme, vaikka Henri antoi kyllä helpommalla syötöllään aloitteen mulle. En saanut kuitenkaan palloa kyllin läpi ja viimeistely verkoltakin kolisi helposti pokaan hitaisiin ja korkeisiin ohituksiin. Mentiin tiebreikkiin 3-3-tilanteessa. Siinä Henri taisi huolehtia virheistä lähinnä heikommalta rystyltään ja vein 5-0.

Toisen erän alkuun aukesi hieman takkini ja silloin syöttö hajoaa. Lisäksi kun hakee turhaan laitoja peruslyönnissä, niin tulee myös turhia helppoja virheitä. Henri meni 1-3-johtoon. Pääsin osin tuurillakin tasoihin, kun vein verkkonauhaan osuneet soripallot 3-0. Tässä vaiheessa Henrin rysty oli pelkkä kuupallo ja kämmenkin oli hyytynyt lyhyeksi slaissiksi. Oli päästävä verkolle, kun ei tuollaiseen jaksa rehkiä hiostavassa hallissa. Taisin viedä no-add-pisteet myös ja mentiin taiskaan 3-3. Siinä johdin kai 3-1, mutta pari kaksaria ja Henri vei kai 3-5.

Kolmannen erän seitsemän pisteen taiskassa sain syötöt ja peruslyönnit pysymään kentässä ja Henri antoi muutaman helpon takakentältä. Se helpottavasti 7-2 minulle. Henkisesti ja fyysisesti raskas rupeama ei miellyttänyt, eikä kirvoittanut tuuletuksia 1,5h rehkimisen jälkeen. Mieli olisi toki ollut vielä enemmän maassa jos olisi tällä tuupinnalla laulukuoro kutsunut. Positiivista oli kuitenkin enimmäkseen toiminut syöttö. Ja sunnuntai aamuna jatketaan semistä.

Vain syöttö pykii enää sisälläkin

Ensimmäinen ja luultavasti viimeinen SM-liiga kauteni paketoitiin 40-v sarjassa Vaasassa ja ihan mukavasti. Voittopisteeseen on kiva lopettaa kausi, vaikka viimeistä neluria lukuunottamatta ei erävoittoakaan tässä sarjassa tullut.

Vastustajani kaksarissa oli erittäin hyökkäävää flattiä lyövä Göran Björkholm. Hän oli lapsena ilmeisesti lukittu lyömään palloa autotallin seinään, niin tarkkaa ja matalaa olivat hänen peruslyönnit. Erityisesti yhden käden rystyltä tuli enemmän winnereitä kuin keltään muistan kokeneeni. Ja winnerit oli niin matalia ja jyrkkiä, etten päässyt kiinni niihin takakentältäkään. Aloitin kuitenkin syöttämään hyvin ja sain pidettyä omat puolustuslyönnit matalana, että Görän teki välillä myös virheitä. Lisäksi hänen syöttö oli tarkkuudestaan huolimatta hieman matalalta lähtevä flätti, jota on vaikea pitää tehokkaana. Kakkossyöttö oli yhtä kova kuin ykkönen, joten tupliakin tuli. Pidin niukasti syöttöjäni ja yllätin kaveria myös stoppareilla ihan hyvin. Peruspeliini sain yllättävän hyvän tuntuman lyhyistä ralleista huolimatta, jos vain ehdin palloon. Rystyltä käytin slaissia lähes pelkästään, koska en ehtinyt kahden käden rystyyn. Jos taas yritin painostaa kaveria harvoista paikoista, tuntui että hän löi juoksusta yhtä hyvin kuin keskeltä. Sain kuitenkin yhden murron ja pääsin syöttämään erävoitosta 5-3-tilanteessa. Sitten hapuileva nostoni katosi jännitykseen ja pari tuplaa seuraaviin peleihin sinetöi erän Göränille 5-7.

Toinen erä oli vähän selvemmin vastustajalle. Syöttöni jatkoi heikossa rytmissä ja Görän pisteli noin 2-3-tilanteessa ehkä kuusi takakentän puhdasta läpilyöntiä putkeen ensimmäisellä tai toisella lyönnillään. Sain lopussa vielä syöttöä vähän rytmiin, mutta peli tuntui menneen jo ohi. 3-6.

Neluriparini Mika Myllyniemi oli hävinnyt niukasti vastustajamme parille, Julien Hueberille, joten lähdimme altavastaajana neluriin. En ollut ennen pelannut Mikan kanssa, enkä kämmen puolella vuosiin (mukaanlukien myös padel, beachvolley ja beachtennis), mutta pelimme sujui hyvin yhteen. Mika syötti erinomaisen tarkasti ja minun huonomman syötön takia ei suoranaisesti hävitty pelejä. Olimme hieman parempia verkolla ja takakentän lyöntituntumamme säilyi myös hyvänä. Görän joko väsyi rankasta kaksarista tai sitten pidimme hänet vain irti pallosta. Hueber ei viihtynyt etukentällä ja saimme sieltä paljon lentolyöntivirheitä. 6-4, 4-6, 10-4 voitto. Ja syötön kanssa tästä olisi tullut ehkä koviten rankattu kaksarivoittokin. Mutta eikun treenaan nostoa vain lisää.

Kesä tuli, syöttö suli

Kesäkausi on perinteisesti aloitettu Turkista, Jyrki Nurminen beach campilta. Tällä kertaa naatiskelin koko kaksiviikkoisen Kastalian resortilla treenaten, enkä käynyt läheisissä ITF-senioreissa kiukuttelemassa. Sain nyt hieman parempia pelitovereita kotimaasta ja Saksasta, joiden kanssa pääsi häviämäänkin treenieriä. Ikäväkseni syöttöni rytmi katosi heti ulos päästyäni, eikä palautunut jokapäiväisestä harjoittelusta huolimatta. Vaikka löysin loistavan saksalaisen valmentajan harjoitusvastukseksi, masentavaa oli kuinka kauniilla tekniikalla kaveri naputti ässiä massalla, vaikka ollut minua pidempi. Omassa syötössäni nosto oli hakusessa, mistä johtuen rytmi oli koko ajan tutussa ongelmissa eli vartalonkierto liian aikaista, osumakohta alhaalla, jalat menee virheeseen ja kyynärpää käy liian alhaalla. Tein jonkinnäköisen ennätykseni varmaan verkkosyötöissä, kun pelasin yli 2h saksalaisia kavereita vastaan. Arviolta syötin 50-60 kertaa verkkoon. Pojat oppi suomalaisia kirosanoja.

Palattuani Turkista sain syötön sisätiloissa takaisin ehkä 4. treenikerralla. Se ei tietenkään auttanut ensimmäisiä massakisoja Turun Urheilupuistossa. Onneksi osasin pitää odotukseni maan alla C-luokassa. Keli oli viileä 8C, mutta tuuleton ja pilvinen. Ilman pikku sadetta sää osoittautui täydelliseksi kropalleni, sillä kolmen tunnin matsi ei tuntunut fyysisesti juuri missään. Kentät olivat kuitenkin niin pehmeitä, että vikapomppuja tuli jatkuvasti ja läpilyöntejä ei kannattanut yrittää. Vähän pehmeiden pallojen pomppu saattoi olla hitain mitä olen koskaan kisannut. Ja jotkut mun slaissit ja etenkin vastustajani syötöt yhteen ruutuun saattoivat kadota lähes maan alle.

Vastustajani oli juniori Manu Shrivastava. Hänellä oli iso kämmen ja kaunis syöttö, joka tosin hiljaisena ei tuottanut vaikeuksia minulle. Yhden käden rysty oli heikkous. Oma peruspelini sopi hitaalle alustalle ja löin sitä koko matsin varsin varmana. Lentopeliviimeistelyssä tuli kuitenkin turhia virheitä. Syöttö oli melko katastrofi alusta loppuun. Rytmiä ei löytynyt missään vaiheessa. Aloitin murtamalla ja voittamalla 6 ensimmäistä pistettä. Pidimme varmaan kuitenkin yhden syötöt per mies ekassa erässä. Tiebreikissä olin hieman varmempi etenkin rystykrossailussa. 7-6.

Toisessa erässä taisi Manu hieman varmentaa peliään, kun mulla jatkui turhautuminen omaan syöttöön. Tämä oli ainoa kun meni alle tunnissa 2-6 vastustajalle.

Kolmannessa erässä häiritsi myös tihkusade, mikä vaikeutti entisestään hikisen gripin pitoa. Jouduin siksi vaihtamaan mailan. Käytin paljon slaissia rystykrossissa, koska se saattoi hyytyä täysin pehmeään massaan. Erä jatkui hienoisessa Manun hallinnassa 2-5-tilanteeseen asti. Sitten piristyin jopa syötössäni ja vein selvästi neljä geimiä. Kun matsi piti sitten syöttää kotiin, ei nosto tahtonut taas millään napsahtaa kohdallensa. Otin muutenkin nostoja alas kymmeniä matsissa. Mentiin taiskaan ratkaisemaan. Manun ottelupallossa pistin koko matsia kuvaavasti kaksi syöttöä verkkoon. 6-7 (5).

Matsista jäi kuitenkin suhteellisen kivat tunnelmat, koska osasin odottaa häviäväni syötön takia. Jonkinmoinen ennätykseni syntyi, kun huomasin olevani tyytyväinen vain yhteen ykkössyöttöön kolmen tunnin aikana. Pallot ei niin paljoa olleet verkossa kuin Turkissa, mutta varmaan 50%:sti vain sisällä kautta ottelun. Harmittaa tietysti, että voittokin oli lähellä. Peruspeli oli kuitenkin hyvää näissä oloissa. Ja ilahduin, kuinka helppoa kolmen tunnin ponnistelu on niin viileässä. En saanut mitään väsymisen oireita, eikä edes nivelrikko polveni oireillut yhtään. Tervetuloa kylmä kesä!