Yllättävä ensimmäinen turnausvoitto C-luokassa!

Ei ollut eilen eikä semifinun alussa kovin voittajafiilis, kun olin nähnyt Lasse Pietilän, 18v, helpon voiton omani rinnalla ja hänen vahvan otteen meidänkin matsin alussa. Yllättävä matsin kääntyminen ja seuraavan vastuksen puuttuminen tupsautti kuitenkin urani ensimmäisen C-luokan voiton vain kahdella otteluvoitolla.

Olin kohdannut Lassen viime kesänä Salossa D:n voittoisassa finaalissa. Muistin, että mies hallitsee pallon siinä määrin, että hyvää peliäni vaadittiin voittoon. Lassen liikkuminen, pallokosketus ja pelisilmä olikin lahjakasta tasoa, ainakin miehen ilmoittamaan olemattomaan treenimäärään nähden. Kierteinen ykkössyöttökin oli mallikas taivutuksineen, vaikkei tänään ruutuun oikein osunutkaan.

Lasse aloittikin selvällä pelin hallinnalla. Hän painosti kierteisellä kämmenellään ja stoppareilla. Itse olin tyytyväinen saadessani kuparisen rikki 1-3:een. Lassen hienojen ja yläkierrettyjen peruslyöntien takia myös omat lyöntini alkoivat sujua hyvin. Syöttöni sujui kohtalaisesti ideaalisen, pilvisen sään auttaessa. Pääsin 4-4 tasoihin, kun aloin pelaamaan hieman rohkeammin.  Lasse vei kuitenkin erän 4-6. Tässä vaiheessa olin varsin tyytyväinen erittäin tasokkaaseen erään ja turnausvoitto tuntui hyvin kaukaiselta, kun en tiennyt vielä tämän olevan finaali.

Toisessa erässä tuli ajoittain tuulta mukaan ja taivaan selkeneminen vaikeutti syöttönostoani. Syöttämiseni vaikeudesta kertoo hyvin pienienkin häiriöiden huonontavan vaikutuksen; sinisessä taustassa kun on huonommin kiintopisteitä. Seli-seli, mutta hiljensin edelleen hiljasista syöttöä ja lisäsin alakierteitä Lassen rystylle. Lasse meni erän alussa 0-2 johtoon, mutta hänen virheensä alkoi lisääntyä. Hänen hyökkäävämpi kämmen alkoi karkailla. Otin seuraavat 5 peliä, jolloin ottelun heikkenevä taso saavutti alhonsa. Noin 4 eräpalloani päättyi virheisiini ja syöttöni kolisi pokiin, eikä Lassekaan saanut pidettyä palloa pelissä. No, onneksi mursin seuraavaksi vuorostani ja vein erän 6-3.

3. erä oli melko samanmoinen, paitsi pidin syöttöni heti alusta hiljaisena. Lassen takakentän kämmenestä oli itseluottamus kadonnut jonnekin ja pitämällä peruslyönnit pitkinä voitin enemmän palloralleja. Lasse venyi vielä 2-2:een, mutta loppuerä tuli mulle yllättävän helposti 6-2. Lassen hyvistä taidoista huolimatta hän taisi kaatua vähäiseen kilpakokemukseensa, niin paljon hänen pelitasonsa romahti. Toisaalta olen erittäin tyytyväinen oman lyömiseni tasaisuuteen. Ja pelirohkeuteni tuottamaan hedelmään. Kun nimittäin pääsin puoleen kenttään hyökkään en juurikaan lahjoittanut vastukselleni helppoja ohituspaikkoja. Niinpä tämän rajapyykin saavutus riemastuttaa enemmän kuin palkintoporakoneen verran!

Advertisement

Kuutamokausi avattiin pidemmän kaavan ruuvauksella

Raision kisassa pääsin suoraan puolivälieriin ja vastaani sain Joona Vainiston, 20v. Koko aamuyön sateesta huolimatta massat oli hyvässä kunnossa. Tuultakaan ei ollut, joten olosuhteet olivat mainiot. Tosin tämä ottelu olisi saattanut sujua helpommin nopeimmilla alustoilla pelinhallintani takia.

Joonan lyönnit näyttivät varovaisilta ja jalkatyössä oli parannettavaa. Kun vielä hänen syöttökin oli vaihteleva, oli mahdoton välttyä ajattelemasta helppoa ottelua. Ensimmäiset kolme peliä olivatkin helppoja pisteitä Joonan virheillessä. Hänen alakierteinen rysty tuotti enemmän virheitä, mutta molemmat puolet olivat jotenkin matalalta lyötyjä ja hiljaisia. Toisinsanoen minun oli annettava pallolle kaikki vauhti. 3-0-johtoni jälkeen Joona alkoi pitään palloja kentässä, eikä virheitä tullut. Joona lisäsi hiljaisiin palautuksiinsa vielä korkeita kuupalloja, joihin oli raskasta lyödä kierteistä kämmentäni. Joonan ykkössyötössä ylösnosto vaihteli, joten sillä ei tullut yhtään tulosta. Kakkosta hän laittoi alakautta ruutuun, mutta en saanut niistäkään kovin montaa painostavaa lyöntiä. Oma syöttöni ei ollut hyvää, mutta kaksareita ei sentään kauheasti tullut. Sain lyödä molemmilta puolin ja yrittää juoksuttaa poikaa. Voitin erän 6-3.

Toinen erä meni lähes tasapisteissä koko ajan. Tuntui raskaalta hakea hyvää lyöntiasentoa pitkissä palloissa ja syyllistyin virheisiin. Kämmeneni on palannut suoremman talvikauden jälkeen erittäin yläkierteiseksi, mikä ei haittaa, kunhan muistaa sen lyödä aina sellaisena eri korkeuksilta. Tässä pelissä varsinkin palloja tuli hyvin eri korkeudella, jolloin lyöntivireeni kämmeneltä katoaisi jos välillä vaihdaan suorempaan ja hiljaisempaan lyöntiin. Rystyni sensijaan on melko suora ja tarkka, joten sen voimakkuudessa täytyy malttaa riittävästi. Toisaalta tässä ottelussa tuli paljon hyökkäyspaikkoja, joissa pitää olla rohkea. Verkolle pääsinkin enemmän varmaan kuin koskaan. Smasheja missasin liikaa, mutta onneksi loppua kohden itseluottamukseni verkolla parani. Joona ehti myös hyvin verkolle, mutta ohitukseni toimivat hyvin. Joona vei kuitenkin erän virheilläni niukasti 7-5.

3. erässä Joona meni 0-1-johtoon, mutta luottamukseni peliini oli vielä korkealla. Lisäksi ykköseni alkoi pysyä ruudussa, millä oli lähinnä henkinen hyöty. Joona palautteli loppuerän ehkä hieman epävarmemmin ja vein sen helpottuneesti 6-1.

Pidin hermoni melko hyvin kurissa tässä matsissa, vaikka pelin hallintani ei meinannut tuottaa tulosta. Tällaista lajille ominaista kiukuttelua on kritisoitu mm. tuoreimmassa Tennis-lehdessä. Vertailu hymyssä suin pelattavaan sulkapallokisoihin on kuitenkin huono. Sulkapallossa paremmin lyövä ja liikkuva voittaa matsin. Tenniksessä näin ei aina ole. Lisäksi sulkismatsin pituus voi olla vain puoli tuntia. Paljonko siinä ajassa ehtii hermostua? Muunmuassa näiden seikkojen takia tennis onkin maailman mielenkiintoisin laji. 

Hengissä pyörremyrskystä

Ulkokausi alkoi tietenkin mahdollisimman myrskyisästi kotikentän auvoiseen siimekseen verrattuna. Helsingin Metsälässä oli ihan kivat kentät, mutta tuuli pyöri aivan koko matsin ajan kaikkiin suuntiin. Vastustajani Tuomo Jaakkola, 54v, oli psyykkaushenkinen seniori. Hän epäili koko pelikuntoaan jalkavamman takia, mutta ekan geimin jälkeen se ei näyttänyt vaivaavan. Tuomolla oli tyypillisesti hyvä pallotuntuma, mutta hitaat jalat. Kämmeneltä hän hyökkäsi hyvin napakastikin.

Tuulen takia tiesin ottelusta tulevan hankala ja keskityin lujasti jalkoihini ja palloon katsomiseen, sekä pallon vain kentässä pitämiseen. Hitaankaan miehen juoksuttamiseen ei minulta oikein rahkeita ollut. Lisäksi kun tiesin syöttöni olevan kateissa täysin uusissa kilpailuolosuhteissa, tuli erästä vaikea. Tuomo meni 0-2-johtoon, mutta en häkeltynyt. Uskoin ykköseni löytyvän, koska nykyään lyön siihen lähes pelkkää kierrettä. Kun se ei tuntunut onnistuvan, vaihdoin 6-5-johdossani ykkössyöttöni täysin matalaan kakkostuuppasuuni. Pidin vihdoin syöttöni (varmaan erän toisen tai 3. kerran) ja vein erän. Varmaan 10 kaksaria ehdinkin jo ryssiä.

Toisessa erässä jatkoin syöttövarmisteluani ja pidin pallot pitkänä kentällä, jolloin Tuomo alkoi hyytyä. Ensimmäisen pelin Tuomo hyökkäsi rohkeasti ja vei sen, mutta tiesin ettei moinen kanna pitkälle. Erä tuntui taputellulta 5-1-johtotilanteessa. Tuhlasin kuitenkin 4 ottelupalloa hänen syötössään. 3 ekaa olivat Tuomon hyviä lyöntejä, mutta viimeinen oli ottelun toinen lentolyöntini todella helpossa paikassa verkkoon. Tuomo selvisi, mutta seuraavan syöttövuoroni pidin rutiininomaisesti. 6-2

Toisella kierroksella kovan, pyörivän tuulen jatkuessa kohtasin Johannes Korpijaakon, 15v. Johanneksella oli tekniikka kunnossa. Kierteinen ja kova kämmen ja varma rysty. Hänen ykkössyöttönsä oli suora, minkä tiesin tuottavan virheitä näissä olosuhteissa.Oletin Johanneksen hyökkäyshalujen ja omien rytminvaihtojeni yhdessä tuulen  kanssa johtavan hänen virheisiin. 

Johannes piti kuitenkin suunsa kiinni ja sipulin koossa. Hän haki kovasti lyöntejään kämmenelle, vaikka rystyltäkään ei virheitä tullut. Vain ykkössyöttö pysyi kokoajan virheellisenä, mutta kakkonen oli ruudussa. Erä oli tasainen ja olosuhteisiin nähden siedettävän tasoinenkin. Johannes voitti kuitenkin tärkeimmät pisteet. Tulin 2-4-tilanteesta tasoihin, mutta Johannes vei erän 4-6. Toinen erä oli melko samanlainen. Yllyin tyveninä hetkinä hyökkäämäänkin, mutta pelinhallintani oli vain ajoittaista. Tuulen takia tulos oli melkoista arvontaa ja hilpeätäkin akrobatiaa nähtiin. Voitin yhden pallon syöksylentolyönnillä, jonka jälkeen pääsin vielä uudestaan lentolyömään pisteen. 3-5-häviöllä tunsin vielä olevani vahvoilla, kun 15-15-tilanteessa pääsin iskupaikkaan verkon päältä. Pallo tuli jotenkin "läpi" mailasta keskelle otsaani ja siitä kenttään. Kaksi palloa lisää ja turnaukseni oli ohi, 3-6. 

Oma pelini oli kuitenkin olosuhteisiin nähden kohtalaista. Tässä ottelussa kaikki lyöntini toimivat, kun tajusin syöttönikin pitää kukkuna. Vaikka Johannes painosti minun rystyäni, kämmenenikin pysyi kuosissa. Tosin siihen on tullut taas lisää yläkierrettä ulos siirryttyäni. Vahva keskittymiseni pallon katseluun ja liikkumiseen tuotti tasaisen suorituksen, joka olisi voinut kääntyä minullekin. Johannes oli  kuitenkin niukasti parempi. Pyörivä tuuli oli kuitenkin hyvää totuttelua tämän viikon Raision kisaan, jossa tuulee aina.