Kauden päättävä turpakeikka

Kaavio ei ollut mieluisin mahdollinen talvikauteni päättävässä aluemestaruusturnauksessa Impivaarassa. Vastassani oli tuttu Aleksi Lager, 16v, josta luulin jo ottaneeni henkisen niskalenkin keskinäisissämme. Mitä vielä!

Valmistauduin aikaiseen klo 8.30 olevaan matsiini mahdollisimman hyvin heräämällä aikaisin ja jumppaamalla. Viime kertojen perusteella suunnittelin painostavani kaverin rystyä ja pitävän miehen liikkeessä. Ensimmäinen erä sujuikin suunnitellusti. Aleksi vaikutti uniselta ja teki hieman enemmän virheitä kuin minä. Omat lyöntini sujuivat moitteetta. Aleksilla ei syöttö sujunut ja menin helpohkosti 3-0-johtoon. Hän tsemppasi 3-2 kavennuksen, mutta vein loput geimit erästä ja peli tuntui hyvältä. 6-2.

 Toisessa erässä Aleksi petrasi lyönneissään, eikä helppoja virheitä enää tullut. Hyökkäilin edelleen verkolle paikan tullessa, mutta varsinkin rystyltä hän onnistui hyvin ohituksissa. Jostain syystä Aleksi itse vältteli verkkolle tuloa selvissäkin paikoissa, mikä osaltaan pidensi pallojen kestoa. Vaikka syötöt pysyi ruudussa, tuli tässä erässä runsaasti murtoja. Takakentän pallottelu alkoi muuttua hitaammaksi ja korkeammaksi. Etenimme kai 3-3-tilanteeseen asti tasoissa, ennenkuin Aleksi piti oman syöttönsä kaksi kertaa ja erä oli hänen 6-3.

Kolmannessa erässä tajusin, että Aleksi lyökin kämmeneltä enää vain kierrettyjä roikkuja rystylleni, mikä tuntuisi sopivan minulle. Hallitsin peruspallottelua, mutta hän haki hyvin palloja laiskasta habituksestaan huolimatta. Hävisin ikävästi tiukat paikkoja ja pidin selvempiä pelejä. Kulminaatiopisteeltä tuntui Aleksin syöttövuoro 4-3-johdossani. Menin 0-30 johtoon hänen kaksareillaan ja hallitsin sitten pallotteluja, joista pääsin hyökkään hänen pehmeälle kämmenelle. Mokasin kolme kertaa hyökkäyksen jälkeisen lentolyöntitilanteen ja hän tasoitti. Pallorallit olivat tässä vaiheessa hyytyneet melkoiseksi viivytystaisteluksi. Minä erikoistuin hitaisiin ja mataliin lyönteihin ja Aleksi korkeampiin yläkierteisempiin. Toki kuluneet pallot ja Impparin hidas, mutta matalapomppuinen alusta edesauttoivat tyylilajin valinnassa. Murtoja tuli sitten vielä vuorotellen, viimeinen mulle puhtaasti ennen tiebreikkiä. Tämä murto varmaan sai aikaan sellaisen hyvänolontunteen mulle, että tiebreikin pelasin vapautuneesti jääden nollaan pisteeseen.

Ei millään jaksaisi odottaa kesäkauden alkua, mutta ehkä nyt on hyvä hetki keskittyä hunajaiseen vappuun tenniksen sijasta.
      

Tennistuoli

Joku muukin keksiny..

Hantuc-sohvani:

Niukka baarijakkaran välttö 3-tuntisella

Ensimmäinen C-luokan voittoni oli äärimmäisen lähellä. Kakkossijan palkinto hikinauhat ja paita oli kuitenkin tarpeellisempia, mulle jolla loppui finaalissa kuivikkeet ja baarijakkarakin tuli skootteroitua viime kesänä D-luokan tuliaisina kaverille Halikkoon.

Päivä alkoi semifinaalilla vastassa Erik Peura, 14v. Erik oli äärimmäisen miellyttävä nuori mies kentän laidalla, mutta nautinto loppui kentällä. Hän ei ollut paljon kisaillut tällaisia vanhuksia vastaan, mutta tekniikka oli ihan hyvä. Hyökkäyshalujen tylsyttäminen hitailla ja vaihtelevilla palautuksillani hermostutti nuoren miehen ekan geimin jälkeen, eikä paluuta ollut. Ekassa geimissä Erik menikin 1-0-johtoon hyökkäävällä pelillä. Jatkossa Erik ei enää viitsinyt hakeutua kunnon lyöntiasentoihin, vaan teki tasaisesti virheitä eri puolilta kenttää. Mailat sai kyytiä ja itse keskityin palautteleen takakentälle. Voitin erän 6-1.

Toisessa erässä Erik tsemppasi hyökkäävällä pelillä jo 3-0-johtoon. Ekan voitetun pelini jälkeen hän myi taas maansa. Kun menin 4-3 johtoon tiukemmassa pelissä, oli Erikin peluu ohi. Hänen käytöksensä jatkui kehnona vielä matsin jälkeenkin, joten hermojen hallinnassa olisi vielä hieman kasvun varaa. Voitin toisen erän siis 6-3. Syöttöni oli vielä melko hakusessa mutta muu lyöminen tuntui jo ihan tutulta eiliseen verrattuna. Johtuiskohan pienestä syöttöotteen muutoksesta, mutta pidin edelleen välillä peukaloa keskisormea vasten, eikä etusormea, mikä aiheutti hiertymää keskisormen kylkeen.

Finaalissa minulla oli vastassa vanha tuttu, Kai Lehtonen, 47v. Ottelut tätä ennen olivat välillämme 1-1 ja rauhallisena lyöjänä ne olivat venyneet varsin pitkäkestoisiksi. Niin tänäänkin. Kaitsulla oli rauhalliset, yläkierretyt ja varmat peruslyönnit. Kämmen oli hieman painavampi ja tarkempi, joten hän peitteli rystyä. Syöttöön Kai tuntui saaneen lisää voimaa ja verkkopeli oli hyvää.

Kai aloitti paremmin ja minulla takelteli taas syöttö. Hän meni 2-0 johtoon. Pallottelumme oli tyypillisesti koko matsin ajan hänen rystyltä minun kämmenelle ja takaisin. Kai painosti viisaasti kämmentäni, sillä rystyllä pystyin hyökkäävämpään peliin pitkässä juoksussa. Lisäksi hänen verkolle tulonsa olivat erittäin hyvin ajoitettuja, kun joudun lyömään rystyltä alakierteellä. Verkolla Kai oli tänään varma, kun taas minä möhlin muutaman helpon lentolyönnin hienojen onnistumisien vastapainoksi. Lisäksi ohitukseni eivät sujuneet, toisin kuin Kailla. Kaitsun korkean noston syöttö oli kuitenkin herkkä ja se tökki ekan erän keskivaiheilla. Menin ohi 5-3-johtoon, mutta en saanut omaa syöttöäni kulkemaan. 5-4 syöttövuorossani vaihdoin kuivempaan mailaan. Arvelin myös, että peukalo löytää paremmin paikkansa paksummassa tupessa, jonka vahingossa ostin toiseen mailaan (Nyt lisään kyllä overgripin paksun gripin alle ohuempaan mailaan, jotta ohuempi keppi pulskistuu, mutta imevämpi grippi pysyy päällä.) Syöttö alkoi sujuun, mutta Kai mursi silti. Hän vei tiukkojen vaiheiden jälkeen erän 7-5.

Toisessa erässä sain ykköseni pysyyn ruudussa. Pahoilta ne eivät näyttäneet, mutta kova kierre aiheutti Kaille vaikeuksia. Mursin Kain syötön 1-1-tilanteessa. Hallitsin hienokseltaan pallottelua, mutta Kai tsemppasi hakupalloissa loistavasti. Itse en väsymystä tuntenut ja viime turneesssa vaivannut kämmenpuolen kyynärvarsikipukin loisti poissaolollaan. Lievä mutta tuttu polvikipunikin muistutti vain taukopenkillä ja myöhemmin tuskaisesti skootterin selässä. Pidin siis syöttöni koko erän ja 5-4-johdossa johdin jo 40-0. Hermoja raastavasti Kaitsu tuli tasoihin kämmeilläni ja sai pari murtopalloakin. Hoidin kuitenkin geimin ja ottelutiebreik 10 pisteeseen oli edessä. 

Yleensä tiebreikit menee molemmilta varovaisemmaksi tuuppaamiseksi, koska virheitä ei saa anteeksi pisteissä, mutta nyt nähtiin hyvän toisen erän jatke. Tein kuitenkin ratkaisevat pari helppoa virhettä kämmeneltä ja Kai nousi 7-7-tilanteesta 10-7-otteluvoittoon hienolla ohituksella. Omat huippuhetkeni olivat tässä otteluhuipennuksessa yksi mukava kämmenlentolyöntistoppari verkon alta ja alakierteinen onnistunut koholyönti. Ottelu kesti hullut 3 tuntia, vaikka kolmas erä oli siis 10 pisteen tiebreik. Hommasta ei jäänyt paskankaan maku suuhun, senverran nousujohteisesti pelini sujui. Leskenlehdet ja nokkosperhoset tuli myös bongattua hallin kupeesta, joten kevään tulosta ei ole epäilystäkään.   

Tohtoristason kipsi

Seitinohut boolikänni kaverini karonkkakemuissa on ihan siedettävä idea, jos pelkää aamudarraa. Helppo aamu ei kuitenkaan takaa helppoa tennistä. Tänään tuli nimittäin talven kehnointa lyömistä.

Pääsin suoraan C-luokan puolivälieriin vastustajakseni vähemmän kisannut seniori Mikko Kiviluoto, 42v. Mikko tykkäsi lyödä kovaa ja hyökkäävä kämmentä ja peitellä rystyään. Lisäksi hänellä oli ihan hyvä liike ja verkkopelitaidot. Mikon ykkössyöttö oli kova, mutta katosi pelin edetessä.

Tällaista epävarmaa, mutta innokasta hyökkääjää vastaan olen tietysti omimmillani hitaalla ja vaihtelevalla pelityylilläni. Ainoaksi ongelmakseni tämän rauhallisen palauttelun toteuttamisessa oli harmittavan kehno lyöntituntuma ja runsaat pokaosumat. Lisäksi syöttöni oli taas kadoksissa alussa kuten odotinkin. Menin kuitenkin murroilla 2-1-johtoon. Sitten Mikko sai pideltyä ykköstään ruudussa ja läpilyöntejä myös ja meni jo 5-2-johtoon. Mikolta tuli kuitenkin säännöllisesti helppoja virheitä huonoista osumista. Omat huonot osumani sensijaan pysyivät yleensä ruudussa ja aiheuttivat lisää ongelmia Mikon lyöntiin. Pitäisi varmaan kiittää Babolatin pyöreitä pokia. Yritin keskittyä hyvään liikkeeseen, katseeseen ja aivotoimintaan ja käänsin tärkeitä pelejä edukseni. Voitin erän 7-5 itsellenikin yllättyksekseni. 

Toisessa erässä pallottelu jatkui heikkotasoisena. Hain enemmän Mikon rystypuolta, josta tuli paljon verkkolyöntejä, eikä yhtään kovaa. Samalla aloin saamaan syöttöäni kuntoon ja taisin pitääkin kaikki syöttövuoroni kohtuu helposti Mikon palautellessa virheillen. Mikon riskinen ykkönen alkoi tuottaan enemmän virheitä kuin pisteitä, minkä ennustinkin. 3-2-johdossani sain pidettyä syöttöni ja matsi tuntui ratkenneen. Voitin 6-2 toisen erän ja helpotukseni oli suuri vältettyäni millenium-tason vitutuksen mahdollisesta häviöstä.

Matsissa tunsin vanhaa, kauan poissaollutta kipsiäkin. Sen huomasi mm. epätutun tuntuisissa mailaotteissa. Olinkin viikolla vähän muuttanut syöttöotettani jyrkemmäksi, mutta ongelmiahan se aiheutti. Unohdin tyystin missä peukalo on lojunut syöttäessäni!

Tästä ei voi kuin parantaa ja mahiksiahan olisi ottaa jopa eka C-voitto. Salon reissu oli muuten mukava loistavine halleineen. Kävin keväisessä säässä vilkaisemassa Steve McCurrynvalokuvanäyttelykin, joka oli todella hieno. Sitten seurasin salolaista lentishuumaa LPViestin kannattajana Salohallissa. Viikonloppu kohenee siis silmissä..