Heikompaa suorittamista

Seuraavat kaksi turnajaista meni heikosti ja välttävästi, mutta onneksi nousujohteisesti.

Hiekkaharjun tennisviikolla olisin voinut viihtyä pidempäänkin, mutta Ruisrockin jälkeinen maanantai ja vastustajani olivat semmoinen yhdistelmä, ettei olisi kannattanut mennä kentälle ollenkaan. Olli Postilla oli varma peruslyönti, mutta hän tyytyi lyömään sitä molemmilta puolilta korkeana keskelle kenttää. Tämä riitti omalle lyöntivireelleni ja ennenkaikkea heikolle asenteelleni hajoittamaan pelini täysin. Olin täysin valmis lähtemään kotio jo paljon ennenkuin sain ainoan geimini voitettua. Tämä muisto ö-mappiin.

Seuraavan viikon torstaina lähdin Lohjalle C:n lohkokisoihin. Olosuhteet oli Lohjalla varsin hyvät, vain sivutuuli häiritsi hieman. Ensimmäinen vastukseni oli Richard Krook. Hän löi aika riskillä, ja virheitä tuli melko tasaiseen tahtiin. Itse keskityin hyvin ja pidin peruslyönnin varmasti ruudussa. Myös stopparit ja verkkopeli tuntui varsin helpolta. Vain syöttö yski, mutta sain sen ruutuun. 6-0, 6-2 numerot tuli hyvällä hallinnalla.

Sain toisen matsin lähes heti perään ja se olikin vaikeampi. Vastukseni Timo Jelkäsen peruslyönnit olivat hyvän näköisiä, rauhallisia, mutta suoria. Ensimmäinen syöttövuoroni oli hyvän näköistä lyömistä. Sen jälkeen ottelun taso tuntui laskevan lehmän häntänä. Timo väläytti pari tarkkaa rysty winneriä, jonka jälkeen aloin painostamaan kämmentä. Hänelle kehittyi sinne aika vahva kipsi vaihteleviin kierteisiini. Timo virheili, mutta omanikaan pelini ei ihan vapautunutta ollut. Johtuiko sitten väsyneistä jaloista. Johdin 5-1, mutta Timo tuli 5-4, ennenkuin uskalsin pitää peruspelini, 6-4.

Toisessa erässä Timon kämmenen painostus jatkui ja ehkä siksikin kadotin rohkeampia lyöntejäni. Lisäksi kun syöttöni yski, meni erä murrellessa Timon johdossa. Vihdoin 4-5-tappiolla sain pidettyä loput pelit ja ottelu päättyi melko kipsiseen virhesumaan. Ei mukava matsi kellekään.

Seuraavana päivänä pääsin tuoreemmilla jaloilla ja edelleen hyvässä kelissä kohtaamaan Kimmo Virtasen, jonka olin joskus kohdannut OTC-cupissa. Kimmon matalista lyönneistä ja heikommasta rystystä johtuen pidin itseäni suosikkina massalle. Kimmo olikin alakynnessä kovassa yläkierremyllyssäni, mutta helppoja virheitä häneltä ei saanut. Lisäksi päästin hänet liian usein verkolle, josta hän oli tehokas. Oma lyöntini tuntui helpolta ja uskoin, että alan viemään peliä alun tappioasemasta huolimatta. Hävisin tärkeitä pisteitä ja Kimmo taisteli hyvin nopealla puolustuksellaan. Olin 2-5 häviöllä, mutten vieläkään epäileväinen oman pelini tehoista. Tulin 5-5-tasoihin, mutta Kimmo vei taas tärkeät pallot: 5-7.

Toisessakin erässä itseluottamukseni säilyi ehkä liiankin hyvänä. Tämä johtui ennenkaikkea kivasta lyöntituntumasta ja kohenevasta syötöstä. Nöyryyden puute johtaa kuitenkin huonoihin lyöntivalintoihin, kuten lyhyihin lyönteihin, vaikka perus yläkierrekrossissa olin koko ajan niskan päällä. Viimeistely ontui kuitenkin ja Kimmo meni 1-4- johtoon. Tulin 3-4, kun tähdensin itselleni vain kovan yläkierteisen peruslyönnin tärkeyttä syötön vastaanotosta alkaen. Uskoin edelleenkin, että peli kääntyy minulle vääjäämättömästi. Kimmo pelasi kuitenkin edelleen ilman huonoa hetkeä ja taisteli pallot kenttään. Pommitin aika hyvää takakentän krossia ja syöttöäkin lopulta, mutta kun se ei riitä pisteeseen massalla, kun taas vastuksellani tuntui olevan kaikki tähtimerkit kohdillaan, niin hän ansaitsi voiton.

3-6 olisi voinut ketuttaa enemmänkin, kun tuntui, että oman pään pettäminen esti voiton. Toisaalta osasin nauttia hyvästä lyömisestä, joka oli voitto-ottelujani parempaa. Ja lopussa ykkösenikin oli senverran hyvää, että vaikea tätä tappiota on murehtia.

Kymmenen matsin viikko vie peliä eteenpäin

Massatenniskausi on aktivoitunut hurjasti ja kahden turnauksen ja sarjamatsien myötä uskalsin toivoa jopa kymmenen ottelua viikon sisään. Tämä siis sillä arvoilla, että pärjään odotetusti C:n kisoissa. Ja odotusteni mukaisesti otteeni parantuivat huimasti peliruuhkan loppua kohden ja budjetoitu matsimäärä saavutettiin. Pelini taso on kesän aluksi ponnistanut heikon kelin räpellyksestä jopa kaikkein aikojen parhaimpaan terään. Ainakin siltä tuntuu, mikä onkin tärkeintä.

Viime viikko alkoi sarjamatsilla Metsälässä tuttua Timo Paljakkaa vastaan. Hän tuli hieman takki auki ja löi turhan pienellä marginaalilla aluksi. Sain peruspelilläni hänet virheilemään ja vein erän 6-4. Sitten Timo vähensi virheitään ja lisäsi slaissiakin. Vaikka peruskrossini tuntui toimivan, hän vei niukasti geimejä 6-1 numeroin. Syöttöni ja lentopelini oli aika unessa. Ottelutiebreikissä mantrasin pitämään vain palloa pitkänä rystykrossina ilman hienouksia ja johdin noin 7-3. Sitten Timo taisi vain slaissailla lopuksi ja en päässyt edes ottelupalloon, kun missasin helpoimmatkin smashipaikat. 8-10 pataan ja kevyt vitutus.

Nelurissa heikko syöttö-lentopelini jatkui, mutta parini Jaakon virheettömällä pelillä veimme ekan erän. Toisessa erässä Jaakkokin piiputti syötöissään ja mentiin kolmanteen. Se taas perinteisesti hävittiin, en muista miksi.

Alku oli heikko viikolle, mutta tiesin, että se paranisi Kulosaaren päiväkisoissa. Siellä oli matseja lyhennetty no-add säännöllä ja ottelutiebreikillä. No, eka matsini Niki Wellingiä vastaan vei lievässä kipsissä 2,5h. Nikillä oli agressiivinen kämmen ja verkkopeli, mutta rysty melkoinen tuuppasu. Lisäksi kovan massakentän pomppu ja tuulinen sää aiheutti omaan peliini lopulta melkoista kipsiä. Aluksi yritin vain palautella kenttään ja vein erän 6-4 pääosin Nikin virheillä. Hän yritti hämmentää myös alakauttasyötöillä, kun tuuli vei syöttötehot molemmilta. Toisessa erässä hänen sinnikkyytensä palkittin ja hän nousi tiebreikissä häviöltä erävoittoon. Ottelutiebreikissä, vannotin taas itselleni fiksuimmista peruslyönneistä, mutta varsinkin kämmenellä en uskaltanut enää lyödä täysillä. Johdin Nikin virheillä n. 8-3, mutta hän tuli rohkeasti lähes rinnalle. Palauttelin rytmittömiä roikkuja ja slaisseja Nikin hyökätessä. Ottelupallossani hän pääsi verkon päältä vetään harmikseen reilusti yli ja voitin ilman tyytyväisyyden tunnetta 10-7.

Olin tässäkin vaiheessa skeptinen oman pelini suhteen, mutten kauaa, sillä seuraavat matsit alkoivat käytännössä putkeen. Pääsin tutumman kovuiselle massalle, josta pallot eivät pompanneet taivaisiin. Kentän tasaisuuden ja vähäisen tuulen myötä olosuhteet hipoivat täydellisyyttä. Samoin pelini loksahti yllättäen kohdalleen. Toki vastuksella, William Schroderillä oli osansa tässä. Hän löi rytmikkäästi, mutta pallot päättyivät jatkuvasti hänen yli- tai leveäksi lyöntiin. Ehkä myös helposta johdosta johtuen kaikki lyöntini tuntuivat helpolta ja jopa syöttöni toimi vihdoin. Tupla-bagelit 60, 60 taisi tulla ekaa kertaa koskaan, vaikka vastuksellakin olisi ollut taidot pistää hanttiin.

Hyvä fiilikseni jatkui seuraavassa matsissa, vaikka vastus olikin kova. Mikko Linnaluoman fysiikassa näkyi vahva pesistausta. Hänen tekniikassakaan ei puutteita ollut, vaan pallo tuli vahvasti kierrettynä kenttää kohden joka paikasta. Nyt pelasimme 2-2-tilanteesta, joten yli tuntia oli vaikea päästä nauttimaan tästä myllystä. Mikko aloitti suvereenisti ja odotin pikaista häviötä 5-2-tilanteessa. Pääsin kuitenkin hyvään rytmiin itsekin ja uskalsin antaa painokasta krossia molempiin takakulmiin. Tällöin Mikoltakin saatiin virheitä ja tulin 5-5-tasoihin. Omassa pelissäni jatkui myös syöttö ja lentopeli nautinnollisella tasolla ja välillä etukentällä nähtiin viihdettäkin. Mikko terästäytyi erän lopussa ja vei sen 5-7. Toisessa erässä taisin käydä johdossakin hyvällä lyömisellä, muttei virta riittänyt erävoittoon; 4-6. Matsi oli kuitenkin erittäin mukava ja hyvätasoinen, jollaisia haluisi lisää tappiosta huolimatta. Kaikkiaan mukava 4,5h tennistä hyvissä oloissa!

Ennen seuraavaa turnausta kävin pelaamassa yhden tunnin mittaisen OTC-cupin pelin, joka sekin sujui hyvällä itseluottamuksella. Tästä oli hyvä jatkaa draivia Tammisaaren C:n kisoihin. Ensimmäinen kierros tuntui helpolta, kun vastukseni Juhana Kallio ei oikein löytänyt lyöntirytmiä yläkierteisiini. Hän virheili puolitoista erää, kunnes sai lopussa senverran palloa ruutuun, että huomasin oman lyöntini vaikeutuneen. Juhana ansaitsi pari geimiä lopussa, muttei päässyt varsinaisesti pelotteleen. 60, 62.

Seuraava matsi oli tuttua Kimmo Hyttistä vastaan. Hän haastaa hyvin parhaimmillaan, mutta tällä kertaa matsi tuntui olevan hallussani myös häviöasemassa. Pelasin hyvällä itseluottamuksella peruspeliäni, kovaa krossiyläkierrettä taakse ja Kimmon lyönti tuntui myös hajoavan rytmiinsä. Kimmo taisi käydä 1-3-johdossa, mutta tuntui, että hän tuskastui lopulta virheilyynsä ja molemmat erät kääntyivät hitaasti mutta varmanoloisesti mulle 63, 63. Olin hyvin tyytyväinen, koska heikot hetkeni loistivat poissaolollaan.

Semifinaalissa sain vastaani kovalyöntisen Lucas Rosvallin. Uumoilin kyllä hänellekin virhealttiutta, sen verran suoraan kun tykkäsi palloa lyödä oloihin nähden. Tämä ottelu oli kuitenkin astetta raskaampi tuulettoman lämmön takia. Homma pysyi kuitenkin jälleen pelillisesti hallussa, vaikka Lucas kävi johdossa toisessa erässä. Pidin oman tasoni ja pitkät lyönnit sekoittaen sopivasti stoppareita joukkoon ja Lucas tuskastui lopulta omaan virheilyynsä n. 2h ottelussa. 64, 63 ilahduttavasti finaaliin uimarannan kautta.

Finaalissa kohtasin hyvinkin maltillisen mutta taitavasti lyövän junnun, Oscar Grotenfeldin. Hän hallitsi kaikki lyönnit, mutta fysiikkaa ei touhuun ollut vielä siunaantunut. Kun sain kovan peruslyöntimyllyni, maustettuna rystyslaisseilla, käyntiin, ensimmäinen erä oli varsin hyvää tennistä. Voitin niukasti geimejä 5-2-johtoon, mutta Oscar tuli pienen marginaalin virheilläni tiebreikkiin ja ohi. Itse tb oli myös rohkean lyömisen tennistä, jossa johdin aluksi ja sain pataan. Eräpallossa missasin smashin, joka viimeistään taisi hajoittaa kajuuttani. 6-7.

Toisessa erässä kanavoin kiukkuni entistä kovempaa peruslyömiseen, mikä lisäsi virheitä ja samalla kiukkua. Käpyni kävi jostain syystä todella kuumana, kun pelit kääntyivät rauhallisemmalle vastustajalleni. Lopulta hakkasin syötötkin maailmanlopun fiiliksillä ja tietäähän mitä se aiheuttaa herkimmälle osa-alueelleni. Yhden läpisyötön kakkosella ottelupalloon se poiki, mutta peli oli jo menetetty. Ja ihan omasta syystä. 1-6.

Vaikka viimeisessä ottelussani sain kiroiluani pyytää anteeksi, oli turnaus siitä harvinainen, että muuten tuli tuuletettua enemmän kuin kiroiltua. Koko viikon 10 matsistani oli hyvää ja nautinnollista kuusi ja puoli. Niiden jälkeiset treeni- ja OTC-kerrat tuntuivat todellakin, että pelaan parasta tennistäni. Ennenkaikkea se johtuu syötön toimimisesta, mikä on lisännyt itseluottamusta muuhunkin tekemiseen. Ainoastaan iskulyönteihin olin pettynyt. Niitä ei tullut paljoa, mutta missasin ne lähes aina. Nyt on kuitenkin hirveä kisainto, kun rauta on kuumaa. Kaukana takana on se aika, kun hyvää tennismatsia sai odotella  vuodenkin päivät. Nyt tämä maistuu lähes koko ajan.