Hitaastilyömiskilpailun voittaa se, joka lyö hitaammin

Suosikki kilpamatkakohteeni, Helsingin Myllypuron C-luokka käynnistyi kovaan Plexipaveen totuttautumisella. Pidän korkeasta pompusta, mutta ero Impivaaraan ja nopeammille matoille on huomattava.

Eka vastukseni, Tarmo Havunta, 46v, omasi hieman puutteellisen tekniikan, joka yhdistettynä malttamattomaan voimankäyttöön aiheutti paljon huonoja osumia. Minulle riitti keskittyä palloon osumiseen ja palautella takakentälle. Tarmo onnistui yhdessä syöttövuorossaan ja voitti yhden geimin, mutta muuten ottelun juoni pysyi samana, eikä jännitystä tarjonnut.  

Toiselle kierrokselle odotinkin kovempaa vastusta, Geir Siirde, 16v. Pelasimme kuplahallissa, jossa ruskea sisäkatto haittasi pallon näkemistä. Geirillä oli vähän vielä hontelo fysiikka pitkäksi kaveriksi, mutta peruslyönnit kunnossa. Hänen molemmat peruslyöntinsä oli erittäin rauhallisia ja mukavasti yläkierteisiä. Geirin lentopeli vaikutti epävarmemmalta ja hän välttelikin verkolle tuloa viisaasti.

Matsi alkoi syöttöjä murrellessa. Pelin juoni meni välittömästi hidastempoiseksi takakentän pallotteluksi. Minun peruslyöntini oli hieman matalampia ja painostavampia, joten hallitsin lievästi ralleja. Geir haki riittävän hyvin palloa kulmista, mutta ei käyttänyt alakierrettä ollenkaan. Hänen liikkuminen syvyyssuunnassa oli kömpelömpää, eikä minun tarvinnut pelätä hyökkäyksiä verkolle. Ongelmakseni ei noussut tällä kertaa toiseksi viimeinen etukentän hyökkäyslyönti, vaan yllättäen sitä seurannut surkea lentolyönti. Ryssin niitä enemmän kuin koko talvena. Lisäksi hävisin syöttövuoroni surkeaan verkkosyöttööni. Käteni kipeytyi myös "kovasta" ykkösestäni. Erä meni erittäin tasaisesti syöttöjä murrellessa aina 5-5-tilanteeseen asti, jolloin sain pidettyä vihdoin syöttöni. Olin siirtynyt tässä vaiheessa kakkossyöttöön, jotta saisin palloa ruutuun. Geirin hyökkäyksiä hiljaisesta syötöstäni ei tarvinnut pelätä. Hän piti kuitenkin tiukassa paikassa oman syöttönsä ja erä meni tie-breikkiin. Katkaisupelikin jatkui suurimmillaan kahden pisteen erolla. Geir pelasi passiivisemmin ja se kannatti. Hän voitti noin 5. eräpallonsa ja tiebreikin luvuin 10-8, erän kesto n. 1.5h

Toisessa erässä ajattelin jatkaa samaan tyyliin, kun syöttökin alkoi toimia ja ottaa selvää, väsyykö vastukseni. Viimeistelypelini verkolta jatkui kuitenkin käsittämättömän lohduttomana. Vaikka kuinka pakotin itseäni jaloista alas ja katsetta pallossa, tuntui pokaosumat jatkuvan. Kaikkein lohduttomin kämmenlentolyöntini oli matalalta täydellisen tasapainoisesta puolipolviasnnosta katse tiukasti pallossa sen osuessa mailaan. Pallo pomppasi mailasta otsaani. Se oli vitutuksen huipennus. Olisi pitänyt varmaan peruutella verkolta, kuten vastukseni teki, niin mahdottomalta tuntui lentopeli tällä kertaa. Ilmeisesti todella pitkät takakentän pallottelut korruptoivat väistämättä lentopeliä. Geir meni 3-0 johtoon, mutta tulin 2-3 mukaan peliin. Lukuisista otttelun kääntömahdollisuuksista huolimatta kieltäydyin uroteoista ja hävisin 6-3 toisen erän. Tulipahan taas koettua aivan uudenlainen ottelu ja tappio, mutta massakausi häämöttää jo! 

Maltti oli aluksi valttia Bolltexillakin

Pitkästä aikaa pääsin Tampereen Tenniskeskukseen mittaan paikallisen C-luokan tasoa. Tampereen rokkiintunut väestö on kuin eri planeetalta varautuneeseen Varsinais-Suomeen verrattuna ja sama näkyi kentällä. Kaksi vastustajaa hermoili itsensä ulos heti kättelyssä ja tuttu turkulainen junnu pudotti mut tasaisella psyykkeellään.

Ensimmäinen vastustajani Henri Liuksiala, 13v. oli ensimmäistä kertaa kisaamassa C-luokassa ja kyyti osoittautui hänelle turhan kylmäksi. Henrin fysiikka ja ulottuvuus oli vielä kehittymätöntä ja kun hermot tuntuivat menevän heti alusta rauhalliseen palautustyyliini, oli peli ohi ennen aikojaan. En menettänyt peliäkään matsissa ja sain totutella nopeaan Bolltexiin ja hioa syöttöä.

Seuraavalla kierroksella odotin kovempaa lyömistä ja tasaisempaa matsia Samu Hurskaista, 17v, vastaan. Samu oli syvemmältä Karjalasta ja hermot tuntuivat olevan heikko kohta hälläkin. Hän löi kovaa ja kierrettyä kämmentä heti lämmittelyssä, eikä viitsinyt rytmiä vaihdella koko pelissä. Eihän sellaiseen toki kannata mukaan lähteä, vaan vastustajan sekoitus on paras taktiikka. Ensimmäinen erä meni tasaisesti mun palautellessa ja Samun lyödessä verkkoon tai pitkäksi. Hänellä oli mittaa, mutta jalat eivät oikein tehneet töitä helpoissa palloissa. Lisäksi hän oli epävarma päästessään verkolle, ei tullut kyllin lähelle ja vaihteli rystyotettaan kahden ja yhden käden välillä yläkierteissäkin. Erä tuli mulle aika tasaisesti 6-3. Toisessa erässä mailojaan viskellyt Samu heitti pensselit totaalisesti santaan. Hän sai vielä geimin alussa, mutta erä mulle 6-1. Oma pelini oli tasaista ja peruslyöntini rauhallisia. Syöttö- ja verkkopelikin oli tyydyttävää; sain ykkösellä paljon pisteitä tällä nopealla alustalla.

Kolmannella tuli tuttu vastus, Tommi Lehtola, 16v. Aiemmat kohtaamisemme ovat tasaisesti 1-1 kolmieräisinä. Tämä ottelun olisi voinut luovuttaa lopussa, jos haluisin Tommin jatkoon voittoni sijaan, sillä lentopallovelvollisuudet pakottivat minut palaamaan Turkuun la-illaksi. Tätä mahdollisuutta ei minun tarvinnut harkita, sillä Tommi hallitsi alustan ja hermonsa minua paremmin. Ottelu kulki erittäin tasaisena, mutta pitkiä palloja ei tässä kuten muissakaan matseissani tullut, juurikin nopean alustan takia. Aloitin taas palauttelemalla rauhallisesti ja keskityin voittaan syöttöjäni, mutta ykköseni ei kulkenut paineen alla. Onneksi se ei Tommillakaan mikään ase ollut. Menin muistaakseni 1-0-johtoon, mutta Tommi meni ohi 1-3:een. Tommi hyökkäili rohkeammin molemmilta puoliltaan ja mulle tuli usein kiire nopeaan pomppuun varsinkin rystypuolelleni. Verkolle pääsin aika harvoin, ja tyrin harmikseni pari tosi helppoa lentolyöntiä. Taisin tulla kuitenkin rinnalle Tommin virheillä ja ohi 4-3:eenkin. 4-4-tilanteessa Tommi otti tärkeän murron multa ja syötti itsevarmasti 6-4 erävoittoon.

Toinen erä tuntui yhtä tasaiselta, mutta geimit meni ehkä lisääntyneen itseluottamuksen myötä Tommille jopa 1-6. Syötin paremmin, mutta Tommille ei heikkoja hetkiä tullut ja hän painosti minut virheisiin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt kokeilla agressiivisempaa lyöntiä ja enemmän syöttö-verkollenousu-yllätyksiä. Ärsyttävän nopealla baanalla kun oltiin. No ehkäpä massalla saan taas kuitattua pojalle..

Pelini tuntui mukavalta ikävästä alustasta huolimatta. Nyt on suunnitteilla 3-4 turnausta lähes putkeen ennen massakautta ja muiden sisälajien jäädessä voi täysillä keskittyä karvaboltsiin. Se on kevät!