Voi jeesuksen takajalat, kuinka hukkaan voi turnausmaksu mennä! Heikon valmistautumisen ja ala-arvoisten olosuhteiden tuloksena oli semmoista peltogolffia, että ei se pääse edes huonoimpien tennisottelujeni listalle. Tilastoihin se pääsi kunnioitettavalla häviöllä 12v-tyttöjen SM:lle, Petra Piirtolalle. 
Parasta mahdollista valmistautumista ei ollut rauhanturvaajapoikien tapaaminen torstaina Tampereella. Pääsin kuitenkin Kymcollani hurattaan hyvävoimaisen oloisena Hyvinkäälle. Olin pari tuntia ennen aikataulunmukaista matsin alkamista paikalla ja matsi alkoi tietty vielä 2h myöhässä 
. Odottelin pehmittäväni tytön perus massatennikselläni; odottaen hänen virheitään. Heti lämmittelyssä kuitenkin havaitsin, että tänään ei ole toivoakaan massatenniksestä, kun pallo ei pomppaa ko. suosta yli vyötärön. Tämä kenttä sattui olemaan urheilupuiston ainoa kelvottoman pehmeä. 
. Odottelin pehmittäväni tytön perus massatennikselläni; odottaen hänen virheitään. Heti lämmittelyssä kuitenkin havaitsin, että tänään ei ole toivoakaan massatenniksestä, kun pallo ei pomppaa ko. suosta yli vyötärön. Tämä kenttä sattui olemaan urheilupuiston ainoa kelvottoman pehmeä. Petran taidot oli kuin nykyjuniorin oppikirjasta. Melko suorat ja dominoivat peruslyönnit ja kahden käden rysty. Myös alakierteet löytyivät tilanteen vaatiessa. Fysiikka oli hänelle ikäisekseen kehittynyttä. Verkkopeli oli taitavaa ja älykästä. Syöttö oli vielä lapsen kengissä. Tismalleen tällaisia taitoja tapaa jokaisella (tosin hieman vanhemmalla) junioripelaajalla. Erityislahjakkuutta en hänellä havainnut muuta kuin hyvän paineensiedon tärkeissä palloissa.
Jo ennen erän alkua tiesin, että kämmeneni tulee olemaan toivoton kuupallo, jos osun sillä. Vastustajan matalat ja vähäkierteiset lyönnit piti pallon pompun olemattomana, kun lyön massalla mieluummin rinnan korkeudelta. Lisäksi virhepomput kentästä varmistivat sen, etten pääse kunnon lyöntituntumaan kämmeneltä. Rystyllä sain palloa paremmin ruutuun, mutta sieltäkin kannatti vaihtaa kentän sisään porautuvaan alakierteeseen, minkä Petrakin ymmärsi. Hän aloitti syöttelemällä virheitä, joten sain lahjaksi ekan geimin. Loput menivät niukasti hänelle. 
Toisessa erässä aloin saamaan jo hieman kämmentäkin ruutuun, mutta syöttö pysyi yllättäen surkeana läpi ottelun. Ykkönen, jolla olisin voinut tehdä tarvittavan eron, lieni 30% luokkaa ja kakkosellakin kaksareita harmittavan paljon. Virhepomppuja tuli niin paljon, että lopettelin anteeksipyytelyn n. 20 kohdalla. Hauskin oli varmaan pallo, jossa olin n. 3m verkolta, enkä ehtinyt stoppariin. Verkkopelistäni puuttui myös muna ja pikkutyttö pärjäsi siinäkin paremmin! Petra alkoi kuitenkin tekeen virheitä toisessa erässä ja se tuli helposti mulle 6-2. 
Kolmannessa erässä tyttö yllättäen kokosi peliään paremmaksi. Tähän kun lisää liian iltahämärän, jolloin kovempaa lyövä hyötyy pallon liikkeen havaitsemisesta, alkoi peli olla osaltani todellista tuupintaa. Hän meinasi mennä 3-0 johtoon 40-0 tilanteessa, mutta tulin tasoihin 2-2:een. Siitä mentiin tasaisesti tiebreikkiin asti. Siellä Petra sai hienosti pari hyvää syöttöä ja peruslyöntiä ruutuun enemmän kuin minä alakierrepalautuksia, 7-3. 
Matkassa oli paljon positiivista! Mikään paikka ei kipeytynyt, toisin kuin futiksessa tekee leikkaamaton polveni. Keli oli loistava moottoripyöräilyyn. Huonommaksi ei pitäisi tennikseni mennä eikä nöyremmäksi tappion! 
Palloukko 