Maila paranee, mies ei

Mietin ties kuinka monennen kerran, miksi pelata tätä lajia kun häviää pubitekniikan omaavalle vastustajalle 3h väännön jälkeen. Ja hyvää ottelua en ole tänä vuonna päässyt kokemaan. Onneksi vastustajani Nessar oli kuitenkin harvinaisen mukava kaveri, ettei mennyt voitto ihan väärään osoitteeseen.

Nessarilla oli yksi tenniksen näköinen lyönti, kämmen, mutta sekin aika hiljainen. Tarkka se kuitenkin oli, minkä jouduin toteamaan verkolla kerta toisensa jälkeen. Rystykrossi oli täysin hallussani, mutta viimeistely ei. Nessar juoksi tyhjään kämmenkulmaan ja ohitti juoksusta tarkemmin kuin paikoiltaan. Tuntui, että pääsen koko ajan verkolle mutta en pysty tappamaan palloa vaikka osun siihen. Lisäksi tämä kaveri ei väsynyt ollenkaan vaikka huohotti juoksuttaessani kulmiin. Nessar tuli myös hyvin vastaan stoppareihin ja onnistui ärsyttävän hyvin kämmenellään. 2-6 eka erä ja latvapalo alkoi kyteä päässäni.

Toisessa erässä luulin, että kaveri väsyy ja hän antoikin rystyltä virheitä. Hänen slaissit eivät olleet vaarallisia ja siksi sinne kannatti pommittaa. Pääsin niskan päälle hänen heikosta syötöstä. Valitettavasti oma syöttörytmini pysyi edelleen heikkona, n. 50% ykköset. Pääsin syötämmään erästä 5-3- tilanteessa, mutta taiskaan mentiin.

Päätin taktiikan mikä toimi parhaiten eli pelkkää pitkää rystykrossia, jolla pääsinkin 5-1 johtoon. Sitten avasin takkiani ja yritin jotain muuta ja kas kummaa, kaverilla matsipallo 5-6. Pääsin taas verkolle rystykrossilla, josta keskinkertainen ohitusyritys kämmenelleni. Päätin laittaa takaisin linjaa pitkin, koska hajottaisin uuden mailani jos hän pääsisi ohittamaan kämmenellä taas. Pallo verkkonauhaan, josta valuu vastustajan puolelle. Olen niin hämmästynyt fortunan yhtäkkisestä kääntymisestä, että anteeksipyyntöni viivästyy, kun mietin olisiko päinvastainen tapahtumien kulku lopettanut urani ja mailani. Voitin taiskan 8-6 Nessarin helpolla rystyvirheellä.

Nyt tuntui, että ottelu on pakko kääntyä. Uusi maila tuntui edelleen hyvin helpolta operoida pitkiä peruslyöntejä, joilla massatennis pitäisi ratketa. 3. Erän 1-0- johdossani tuntuikin asia niin helpolta. Sitten loput geimit valuivat samaan tyyliin vastustajalleni kuin aiemminkin. Nessar ei väsynyt yhtään vaan ohitti minut hitaalla kämmenellä verkolla. Koko ajan. Outoa oli, että hänen huonolta näyttävä verkkopeli oli sensijaan todella tehokasta. Pallot eivät osuneet kunnolla mailaankaan, mutta kenttään ne osuivat. Hävettävä tappio 1-6.

Hyviä puolia tässäkin: maila on loistava peruslyönteihin. Ja kiva +15 tuuleton ilma, eikä paljon puntti painanut 3h matsissa. Tosin viileämpikin olisi kelvannut, sillä jouduin lisäämään Tournan overgripin alkuperäisen päälle hikoilun takia.

Tenniskissakaan ei katkaissut kämmentä

Onneksi Lara Tenis Kulubun dominoivan kisaan hampaan isku ei alkanut märkimään, vaan pääsin pelaamaan kvartsia paremmassa säässä kuin eilen.

Tämän kertaisen vastustajan lyönneistä ei sujunut oikein mikään ja tulos oli sen mukainen. Omassa pelissäni ei helppoja virheitä tullut juurikaan paitsi syötöllä, mutta ei sentään kaksareita liikaa. Etenkin kämmen erilaisiin palloihin tuntuu edelleen paljon entistä mailaa helpommalta. Olisinko yhden vetänyt pitkäksi huonon osuman takia.

Kummallista, että niissä maissa missä on enemmän massakenttiä, pääsee myös keskustelemaan tuomiosta enemmän. Vaikka säännöt pallon jäljestä on varsin yksinkertaiset. Kolme kertaa aiheesta kuitenkin väännettiin. Kolmannella kerralla annoin periksi, koska johdin 6-0, 5-0. Syötin A ruudun ristikkoon ainoan ässän, mistä todisteena pallon jälkeä ei näkynyt viivojen ulkopuolella. Yritä sitten selittää asia turkiksi. Vastus halusi kuitenkin tuomita pallon ulos. Voitin silti viimeisen pelin puhtaasti, minkä tämä vänkäri ansaitsi.

Ja tosiaan: kaupan olisi kolme vanhaa Wilson Sixone 95, 16*18. Tosin yksi niistä 18*20. Ja itse haluisin ostaa varalle loistavan Wilson Blade 98V:n.

Uutta keppiä

Neljä matsia on pelattu ilman suurempaa blogausintoa. Kolme ensimmäistä oli 45v sarjaa, joista kaksi helppoa voittoa ja yksi vaikea häviö. Ennen viimeistä rämpimistä olin jo päättänyt vaihtaa mailaa kärkipainoisempaan. Tämä tunne tulee aina kun testaan sellaista ja nyt viimeisen kerran kun satuin unohtamaan n. 10v pelatut tyvipainoiset ja pienilapaiset Wilson Sixone 95:t treenilaukusta.

Hävisin viimeisen matsini 1-2 kaverille, jolla ei ollut ainoatakaan yläkierrelyöntiä. Ja laittoi vielä matalat tuuppinsa kämmenelleni. Ei siitä sen enempää.

Testasin viikon verran erilaisia n. 32cm balanssin ja 98 kuutiotuuman mailoja ja niistä Wilson Blade V nousi yli muiden. Minulle viime aikoina vaikeuksia tuottanut mutta tärkein lyönti eli kämmenkrossi sujui kuin leikki. Jalka työtä ei tarvi niin paljon ja huonot osumat vähenee vanhaan mailaan verrattuna. Myös muut lyönnit paitsi syöttö tuntuu helpoilta.

Ostin yhden lähes uuden mailan, jonka kanssa pääse käsimatkatavaroilla kisaan ITF-mastersia Antalyan massoille. Keli oli mukavan viileä mutta kylmä pohjoistuuli häiritsi kentän suuntaisena. Syötin ekassa erässä lähes kaikki verkkoon myötätuulen puolelta. Vastukseni Mehmet Fatih Bozkaya oli muilta lyönneiltään epävarmempi, mutta väläytteli välillä suoraa kämmentään.

Ekan erän syöttötötöilyjen takia 3-6- luvut. Toisessa erässä pakotin syötön ruutuun. Tuuli hieman heikkeni mutta keinovaloihin siirtyminen puolestaan haittasi pallon näkymistä. Olin kuitenkin parempi peruslyöjä ja vein 6-2.

Kolmannen erän 3-0- tilanteessa vastukseni luovutti. Olisko vedonnut kylmyyteen. Minä nautin juoksemisesta kun kerrankin voimia ei vienyt hikoilu! Lämpötila oli ehkä 14. Maila tuntui kyllä erittäin hyvältä peruspelissä, mutta n. 20% syöttö avauserässä oli tuottaa pahoja painajaisia.

Jäätävässä Lara Tennis Klubin kahviossa lämmitelin sopalla, kun interiööriä hallitseva kissa päätti puraista silittävään kämmeneeni. Huomenna nähdään voittiko turkkilainen kuitenkin tämän erän jos haava alkaa tulehtumaan.

Miksi herätä aamuviideltä syöttääkseen verkkoon?

Tätä aloin pohdiskelemaan kesken aamu kasin matsini hyvästä syystä. Sisäkausi ei ollut muutenkaan jatkunut menestyksekkäästi edeltävänä viikonloppuna, jolloin sain kokonaista yhden geimin kahdesta ottelusta, mistä pari sanaa aluksi.

3-divarin vastuksemme oli hieman parempaa tasoa koko rosteriltaan, eikä näistä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Minä sain ykköspelaajana vastaan minulle tuntemattoman Michal Šimečekin. Hänellä oli hieno tekniikka ja nopeat jalat. Erityisesti vasurin kämmenellä hän paukutti takakulmista läpi jatkuvalla syötöllä. Vain ensimmäisessä geimissä Michal teki helppoja virheitä, jonka jälkeen en muista niitä enää ollenkaan. Mursin hänet ilman ansioitani, mistä vastukseni ei kuitenkaan häkeltynyt ja otti pelin haltuun. Matsi oli nopeasti ohi 1-6, 0-6 enimmäkseen hänen murhaavan tarkan kämmenen ansiostaan. Michal myös hyökkäsi joka paikasta, joten en päässyt hyvään osumarytmiin, eikä yli viiden lyönnin palloralleja taidettu nähdäkään.

Kaksinpelini nopeudesta johtuen halusin jatkaa tuoreella jaloilla nelurissa. Robert Ashorn oli nelurin pelivuorossa ja arvoimme kolikolla Bratignyn kanssa, kumpi saa jatkaa turhan lyhyeksi jäänyttä koitostamme. Minä voitin lisäliikuntaa, mutta sitä ei paljon tullut. Vastuksemme Ahti Kalervo ja Eero Tuomola ottivat tulossa olevan 4-0-voittonsa tosissaan, eivätkä antaneet meille geimiäkään. Tällä kertaa meillä oli kyllä pelipalloja useampaankin kertaan kuin kaksarissani. Viimeistelyt verkolta koviin peruslyönteihin kolisivat kuitenkin pokiin. Itse sain jonkin verran tehtyä koholyönnillä ja verkkopelilläni, mutta parillani taisi olla vielä huonompi päivä koviin lyönteihin vastatessaan. Jäimme matsin jälkeen vielä treenaan Robertin kanssa, jotta saisi jotain rasitusta jalkoihin.

Seuraavana viikonloppuna olinkin sitten tosiaan Myllypurossa C2-tason päiväkisat fast four -pisteenlaskulla. Olin ainoa C2-tasoinen, mikä ei suinkaan merkinnyt helpompia vastuksia. Matias Viljanen oli sen tason lyöjä, etten pysynyt mukana kuin rystykrossissa. Ja kun yritin syötölläkin liikaa se jää verkkoon ja pataan tulee nopeasti no-add-systeemillä. Matias pommitti melko flattia kämmentä krossina läpi, enkä päässyt oikeen peliin mukaan, vaikka valmistautumiseni aamumatsiin oli hyvää. Toisessa erässä sain hieman hiljaisempaa palloa hänen rystylleen ja tasoitin 2-2:een. No-addit kuitenkin kaverille, enkä tuntunut olevani lähellä voittoa, vaikka se tällä pisteen laskulla on koko ajan lähellä. Ehkä 40min kesti sitä räpellystä.

Iltapäivän lohdutuskaavion matsiin sain lämmitellä erinomaisesti ja nyt tuntui syöttökin uppoavan. Sain ykkösellä tasaisesti pisteitä sen ollessa ehkä 70% ruudussa. Vastukseni Jesse Hanttu antoi kyllä ekan erän tyystin helpoilla virheillään. Hänellä oli kova kämmen, joka tosin karkaili alussa paljon pitkäksi. Rystyä ei oikein näkynyt edes alkulämpässä ja arvatenkin sieltä tuli paljon virheitä. Myös syötöllä kaveri antoi alussa ilmaisia pisteitä. 4-0 erän jälkeen Jesse kuitenkin paransi kämmentä ja suostui rystyllä antamaan vain korkeaa kukkua. Tämä hieman hermostutti siihen asti toiminutta peruslyöntiäni ja tiukkojen geimien kautta Jesse vei kuin veikin erän 1-4.

Kolmas erä pelattiin vain viiteen tiebreak-pisteeseen ja se olikin yllättäen eristä paras. Jesse vaihtoi täysin kukkupalloihin ja syöttönsäkin tikanheitto tyyliin, mikä lieni hänen varmuudellaan ihan oiva taktiikka. Hän kuitenkin väläytti myös pari loistavaa hyökkäyskämmentä todella matalasta pallosta suoraan juoksusta, jotka yllättivät minut ja olivat hänen pelinsä parasta antia. Taisin olla 0-3 ja 2-4-tappiolla eli kaksi matsipalloa Jesselle. En halunnut ainakaan päättää heikkoa turnaustani lyömällä virheen hänen kukkupalloihin, vaan menin verkolle ja onnistuin sieltä. Kaksi smashia osui hyvin, vaikka pimeän katon takia tuntui, etten osunut niihin edes lämmittelyssä. Vielä yhden matsipallon pelastin 4-5-tilanteessa ja virheettömällä verkkopelillä käänsin lopun 7-5-itselleni. Jotain siis positiivistakin marraskuun masikseen.

Teknisesti minulla on viime aikoina ollut ongelmia kämmenkrossissa, jossa osuma on liian takana. Kun massalla löin siihen vielä täyden kierteen, ei sisällä tunnu flatimpi versio putoavan sisälle. Tämän ajoituksessa olisi siis kehitettävää, koska se yksinkertaisesti osuu liian takaa.