Kesäkunto ja kenttien kunto paranee syksyä kohden, mutta ongelmana on ulkokilpailujen loppuminen. Myös turnausformaatit eivät aina ole suosikkejani, joten parempi ryhtyä itse tekemään kisoja.
Toimin ekaa kertaa kilpailujohtajana ja luokakseni räätälöin itsekkäästi omalle menestykselle myönteisimmän MC45+-luokan. Lyhennettyjen otteluiden päiväkisa on aikataulullisesti järkevin. Tosin oma menestys kyllä kaatui kolmannen matsin väsyneisiin jalkoihin.
Lauantain turnauspäivälle oli suunniteltu varapäivää sunnuntaiksi, johon jouduimmekin turvautumaan sateiden takia. 19 osallistujasta saatiin kolme poisjääntiä korvattua ja kaksi jätti kaavioon tilaa. Toinen heistä oli naisten sarjassa MC40, johon saatiin lopulta vain kaksi kisaajaa ja yksi ottelu. Niinpä naisten sarjan järjestäminen ei näytä houkuttelevalta jatkossa.
Erät lähti 2-2-tilanteesta mutta etujen kanssa. Silti olit kokoajan stressaavan lähellä erätappiota. Ensin kohtasin Tomi Kouhin. Tomilla oli ihan ok tekniikka, mutta vähemmän kisannut viime vuosina. Rysty oli perinteinen heikkous. Tulikohan hän tasoihin vielä 4-4 tai 5-5, mutta tsemppasin voiton 7-5, 6-3. Uusi pomputtelematon syöttöni toimi kohtalaisesti.
Toinen kierros tuli melkein heti putkeen. Nyt oli hieman rytmittömämpi ja arvaamattomampi vastus, Markus Ulfstedt. Hänellä oli ihan hyvin kierretty kämmen, mutta virheitä tuli sekä rystyltä mutta etenkin syötöstä ja lentopelistä. Aloitin 4-2-johdolla, mutta tiukkojen tilanteiden jälkeen vastus meni ohi erävoittoon. En oikein tiedä miten.
Keskityin jalkoihin ja krossilyönteihin, joissa olin niskan päällä. Markus tuli paljon verkolle, mutta teki myös helppoja virheitä sieltä, sekä syötöstä. Itselläni vaihteli syötön teho. Mutta yhden ässän taisin painaa riskikakkosellakin, mikä hymyilytti. Toinen erä tuntui olevan hallussa ja 10-taiskaan mentiin 6-3-lukemin.
Katkaisupeli tuntui olevan hallussa ja johdin mukavasti 7-4-tilanteeseen asti. Sitten kaveri otti 5 pojoa ja kaksi ottelupalloa. Olin valmiina siirtymään katsomoon, mutta lopetin virheet. Siihen Markus hermoili neljä virhettä ja minä semiin lukemin 11-9.
Jatkoimme edelleen vähällä tauolla semifinaaliin tutun vastuksen, Petri Lempisen kanssa. Petrin pelityyli, riskisyöttö ja verkolle oli muuttunut vain riskisyötöksi. Peruslyönnit olivat kaikki matalia slaisseja tai hyvin vähäisen yläkierteen sivalluksia, missä pelirytmiä ja pitkiä palloralleja ei tapahtunut. Petri aloitti erittäin hyvällä syötöllä, enkä uskonut saavani murtomahdollisuuksia. Oma syöttöni tuntui yskivän väsyneiden jalkojen takia. Pinnistelin kuitenkin pari ässääkin lopulta. Petrin syöttö alkoi kuitenkin takkuamaan ja sain lohdutus geimin erään, 3-6.
Toisessa erässä peli tasoittui Petri virheiden myötä, etenkin syötössä. Ne tuntuivat lisääntyvän varsinkin pelipalloissa. Tulin takaa ohi ja sain pari eräpalloakin 6-5-johdossa vastaanottaessa. Petri piti aloitteen itsellä ja sain itse keskittyä enempi puolusteluun. Rystyllä sain kyllä puhkaistua hänen kämmen kulmaansa, johon hän jätti tilaa. Menimme tiebreikkiin, jossa Petri oli kuitenkin parempi 5-7 ja pääsin hyvillä mielin katsomoon.
Turnaus osoittautui onnistuneeksi ja siksi yritän koota samantyyppiseen pelaajia vielä 16.9., kun jänishousut pelaavat jo sisällä. Toki säävarauksella. Tervetuloa!
Palloukko 