Kauden kenties viimeiset viralliset matsit ja nyt pääsin kokeilemaan myös sisätiloissa uusia Wilsonin Bladeja. Lähdimme Lohjalle pelaamaan 3. divaria. Minulle suunniteltiin vain neluriroolia, mutta onneksi pääsin ulosmittaamaan lyömistäni myös kaksarissa. Vastustaja oli tällä kertaa liian kova, mutta oma pelitasoni oli silti kenties urani paras.
Lämmittelimme ensin nelurissa Jaakko Utriaisen parina, vastassa Kimmo Virtanen ja Nicholas Skog. Hallitsimme ensimmäistä erää selvästi. Jaakko jatkoi hyvää syöttöä ja peruslyömistä kaksinpelistään ja minä taasen aktiivista ja tehokasta verkkopeliä. Vastustaja oli passiivisempi verkolla ja teki myös virheitä turhan riskillä peruspelillään. Oma syöttö lähti yskähdellen käyntiin parilla kaksarilla ja murrolla mutta myöhemmin myös pidin niitä. 6-2.
Toisessa erässä vastustaja vähensi hieman virheilyä ja meillä taas yskähteli etukäteen vahvempi Jaakon syöttövuoro. Verkko tuntui olevan edelleen hallussa, mutta Skog pystyi järkyttämään hyvällä kämmenellään takakentältä. Virtasen kevyemmässä syötössä olisi pitänyt alusta asti lähteä toisen vastaanottajan verkolta, missä itse tein pari virhearviota ja vastus rankaisi minua peruuttaesssani ei-kenenkään maalla. Muutenkaan ei päästy tarpeeksi hyödyntämään molempien heikompia rystyjä kuin meillä. Useampi no-add nähtiin ja loppu kääntyi niukasti kaverille 5-7.
Ottelutaiskassa pienet marginaalit jatkuivat vastustajan suuntaan. Itse muistan lähinnä unohtaneeni juuri näkemäni merkin mihin liikkua syöttöni jälkeen. 5-10 pataan, vaikka homma tuntui olevan hallussa. Pienet on kuitenkin marginaalit nelurissa.
Jatkoin ilman taukoa kaksaria kovaa junnua, Ilari Jämsää vastaan. Teknisesti ja fyysisestikaan en havainnut kaverissa heikkouksia. Kun hän pääsi vielä tuoreilla ja nopeilla jaloilla peliin, mietin, että yritetään vain nauttia. Syöttöni lähti kuitenkin kulkemaan kohtalaisesti ja sain pidettyä niitä 2-2:een. Yritin eri rytmisiä rystykrosseja, mutta Ilari vastasi niihin erittäin hyvillä rystyhyökkäyksillä. Harvat epäonnistumiset saivat aikaan pieniä turhautumisen eleitä, mihin laskin toivoni menestyksestä. Kämmenellä pääsin hyökkäyspaikoissa painaan hyvää krossia, mikä on suurin ero vanhaan mailaan. Kun vielä erän lopulla sain nostettua ykköseni tehoja yli 70%, tiesin etten paljon paremmin osaa palloa lyödä. Ilari mursi kuitenkin 2-2-tilanteessa. Mursin kerran takaisin ja pidin 4-5:een. Näimme pitkiä palloralleja, joissa pääsin ja halusin myös verkolle, koska volley tatsini jatkui erinomaisena. Ilari kuitenkin myös ohitti ja haki hyökkäyksiäni aivan eläimenä, joten verkolla nähtiin loistaviakin suorituksia minulta. Olin vähän turhan tyytyväisenä, kun hän piti kuitenkin viimeisen syöttönsä, silloin kun minun olisi pitänyt jatkaa painamista. 4-6.
Toisessa erässä peli jatkui näennäisen tasaisena ja minun hymysuisena. Pidin pitkän avaussyöttövuoron. Murto taisi tulla taas 2-2-tilanteessa, enkä päässyt enää haastamaan paremmalla itseluottamuksella operoinutta nuorukaista. Omat lyöntini toimivat kuitenkin loppuun asti, enkä vastaavaa ole tänä vuonna kokenut. Lisäksi kun kämmenlyöntini tasaisuus ja pituus on parantunut, niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa, voin sanoa pelanneeni parhaan matsini 45 vuoden iässä. Kannattiko siis harjoitella huonolla mailalla yli vuosikymmen? Onneksi en lopettanut, vaikka mielessä kävi monesti! 2-6.
Palloukko 