Syöttö ja mitä tiedän siitä

Syöttö on tenniksen vaikein lyönti mitä tulee sen tarpeellisuuteen ja kuinka huonoja suorituksia näen ja koen niin omassa pelissäni kuin muidenkin. Jopa ammattilaisilla on erilaisia tapoja lähestyä syöttöä ja joillakin naisammattilaisilla syöttövuoro ei edes tuo mitään etua peliin heikon suorituksen takia. Syyt heikkoon syöttöön löytyvät niin valmentajista kuin omista pääkopistammekin meidän itseämme valmentavien joukossa. Syöttöön kannattaisi kuitenkin useimpien kilpapelaajien panostaa enemmän, niin paljon sillä voi voittaa pisteitä.

Syöttöä on helppoa käydä läpi videoiden avulla, joita netti on pullollaan, mutta mekaaniset perustelut toiminnalle seuraa nyt tekstimuodossa.

Aloitetaan perusteista eli matematiikasta ja geometriasta. Jotta syötöllä saisi suoran pisteen tai vastaanotto-ongelmia, tulisi sen olla joko (1) kova, (2) tarkka tai (3) sivukierteinen. Mieluiten toki kaikkia näitä. Sivukierteen vaikeutta vastaanottajalle saatetaan aliarvioda, mutta sellaiseen on vaikeampi osua kuin suoraan (ja pelkkään ylä- tai alakierteeseen) ja lisäksi pallon lähtösuunta saattaa yllättää. Tämä ilmiö johtuu myös siitä, että sivukierteisiin lyömistä ei vain tule harjoiteltua sen puuttuessa peruslyönneistä.

Lisäksi syöttöpelin tehoa mitataan tietysti onnistumisprosentilla. Yleensä ykkössyötön onnistumisprosentti kertoo aika hyvin syöttöpelin onnistumisesta. Kakkossyötöllä kun harvemmin otetaan sellaista riskiä, joka tuottaisi pisteen. Hyvään ykkössyöttöprosenttiin vaikuttaa edellä mainittujen vaikean syötön vaatimusten lisäksi syötön lähtökorkeus ja yläkierteen määrä, periaatteellisella tasolla.

Edellämainittujen vaatimusten takia yleisin tyyli hyvästä syötöstä on korkealta ja kovaa lähtevä sekoitus ylä- ja sivukierrettä. Pisimmillä syöttäjillä on tapana lyödä useammin kierteetöntä ykköstä, jolla tavoitellaan kovaa läpisyöttöä.

Kierre saadaan aikaan palloon, kun osumahetkellä mailan taso liikkuu muuhun suuntaan kuin kohtisuoraan palloa kohden. Aivan lakikorkeudesta eteenpäin lyödessä on vaikea saada mailaan liikettä enää ylöspäin, siksi kierrettä lyötäessä ideaalinen osumakohta on hieman vartalon vasemmalla puolen (oikeakätisillä). Mailan geometrian ja ihmisen nivelien liikeratojen seurauksena ylä-sivukierteisen lyönnin aikaansaaminen edellyttää osumakohdan lisäksi ns. vasaraotteen mailasta, jolla päästään ikäänkuin pallon ”päälle”. Kunnon kick-syöttäjät nostavat pallon selkeästi pystympään ja vartalon vasemmalle puolelle ja otekin saattaa olla hieman enemmän lapaa oikealle käännetty, kuten yläkierteisessä rystyssä. Luonnollisesti jaloilla lisättävä ponnistus auttaa osumakohdan nostoon ja yläkierteen lisäämiseen.

Osumakohtaan ja otteeseen liittyvät perusasiat tuntuvat jo kyllin vaikeilta sisäistää ammattilaisillakin. Monesti näkee syöttäjiä, joiden ponnistus on vajaa ja jopa nosto suuntautuu oikealle, jolloin lyönnistä yläsivukierre jää pelkäksi sivukierteeksi. Meille amatööreille nämä asiat olisivat suurimmat kehittämisen kohteet.

Jalkojen asennosta vielä.. Kahta koulukuntaa tuntuu olevan jalkaterien liikkessä. Toisessa ponnistetaan lähes jalat yhdessä paikallaan ja toisessa taaaempi jalka tuodaan lähes yhteen etummaisen jalan kanssa painonsiirron aikana. Itse lähdin takajalkaa raahaavalle linjalle, koska uskon, että leveämpi alkuasento lisää tasapainoa ja voimistaa painonsiirtoa eteenpäin. Tuloksena kenkien isovarpaan kohta kuluu kohtuuttomasti

Sitten niihin ongelmiin. Itselleni syöttö on ollut murheenkryyni koko uran ajan aina jossain vaiheessa kautta. Siitäkin huolimatta olen yleensä aina syöttänyt vastustajaani paremmin. Ts. syötön harjoittelua saisi lisätä itse kukin.

Yleensä ongelmani tuntuu olevan yksinkertaisesti oikean rytmin löytäminen. Tämä yleensä paranee rauhoittumalla ja keskittymällä tarkkaan ylösnostoon. Lisäksi etummainen jalkani tekee usein jalkavirhettä, enkä ole onnistunut vielä harjoittamaan sitä  paikallaan pysyväksi ennen ponnistusta. Kilpailutilanteesa kun tuppaa unohtumaan jalkojen mietiskely.

Rytmin puuttuminen aiheuttaa yleensä huonoja osumia matalista asennoista ja syöttövirhe tulee verkkoon. Silloin kun syötän hyvin, harvat syöttövirheet menevät pitkäksi. Huono syöttöpelini pilaa oman itseluottamuksen lisäksi vastustajan peliä, sillä vaihtelevaa syöttöä on vaikea lukea. Syötön sujuessa taas itseluottamukseni muuhunkin tekemiseen palkitaan ja voin tiukassa tilanteeessa luottaa paremmin syöttööni.

Syöttöä voi periaatteessa treenata ilman valmentajaa, jos vain joku videoi syöttöä. Youtubesta kun löytää mallikkaita suorituksia esim. Federerin nimellä. Katsoo vain erot suoritusten välillä. Mitään fyysistä erikoisominaisuutta tai jonglöörin taitoahan ei kaunis syöttö vaadi kuin harjoittelua.  Ainoana mallisuorituksena liitän tasa-arvon nimissä Sam Stosurin haban:

Sitten teoriasta käytäntöön (lähes sujuvasti).

Syötin kisojeni ekan erän ykköstä lähes tyystin verkkoon. Siitä huolimatta matsini Lauri Saarta, 25v, vastaan  sujui minun tähtimerkkieni mukaan ja uran paras päänahka tuli vyölle. Laurilta löytyi taitoa, mutta tämä päivä ei ollut hänen. Laurilla oli terävä slaissi rystyllä ja aika suora kämmen. Hänen syöttö oli melko kesy ja epävireessä.

Ensimmäinen erä alkoi Laurin hallinnalla, vaikka peli oli melko hermostunutta molemmilla. Hän murteli syöttöni ja meni 3-1 johtoon. Yritin pitää pallot takakulmissa hitaalla alustalla ja Lauri haki nopeammin ratkaisua. Hän ruuvasi alakierrettä rystyllään, mutta aloin siirtään painostusta kämmenelle hänen virheillessä korkeisiin kämmeniin. Juoksuttamisesta ei Lauri tuntuvat tykkäävän ja pääsin verkollekin viimeisteleen hyvällä karmalla. Tiukkojen vaiheiden jälkeen pääsin 4-3-johtoon pelaten hyvin ratkaisupallot. Laurin selkäranka tuntui katkeavan tässä vaiheessa. Rva fortuna tuntui olevan puolellani, kun aloitin vastaanottovuoroni kolmella peräkkäisellä roikulla sivu- ja takalinjoihin vaihtelevilla osumilla. Mursin Laurin nollille ja sain viimein syöttöni rennoksi erän viimeiseen syöttövuorooni, 6-3.

Toisessa erässä tunnuin hallitsevan enemmän peliä syötön sujuessa ja kun Lauri tuntui virheilevän turhautuneena puolustuspalloihini. Lisäksi kohtalo näytti siivittävän useat onnistuneet alakierrelobbini takarajalle ilman Laurin hakuyrityksiä. Oma verkkopelini oli lisäksi aika hyvää. Lauri lisäsi rystypuolelta yläkierrettä, mutta kämmenen helpot virheet pitivät kohteeni siellä puolen. Menin 4-1-johtoon, eikä pieni jäykistymiseni vaarantanut voittoani numeroin 6-3.

Toisella kierroksella kohtasin ykkössijoitettu Janne Kuvajan, 32v. Jannella oli kovat yläkierteiset lyönnit ja kova syöttö myös. Heikkouksia ei näyttänyt löytyvän verkkopelistäkään. Aloitin syöttöni hyvin ja menin avauspelissä johtoon. Sitten matsi kääntyi puolustustaistelukseni. Yritin vaihdella pitkiä palautksieni rytmiä, mutta Jannelta ei helppoja virheitä paljon heltynyt. Hänen ykkössyöttö oli kova ja kierteetön, mikä ei kuitenkaan liikaa tehoja tuonut hänelle. Kampesin jotenkin kummassa 3-1-tappiolta tasoihin, mutta siihen loppui puhtini yllätysvoiton suhteen. 6-3 eka erä.

Toisessa erässä juoni oli samanmoinen; rimpuilin kohtuudella mukana alun johtoaseman jälkeen. Hidas kenttä auttoi hyvässä puolustustaistelussani, mutta syöttöni oli kateissa koko matsin ajan. Yritin varmaan liikaa pelkällä kädellä ja tekniikka kärsi siksi. 2-2-tilanteesta Janne karkasi voittoon ilman todellista haastamistani.