Etelän leirin jälkeen sisäkentälle kalibroituminen ei sujunut ihan viikossa, vaan Myllypuron päiväkisan toisella kierroksella lyönnit alkoi sujumaan liian myöhään.
Ensimmäisen matsini oli helppo hermostuneen avausgeimin jälkeen. Hyväpomppuinen alusta ja syöttöjännitys oli alussa ongelmana, mutta vastustajani Aamos Aro kärsi hermoilusta vielä enemmän. Nuori mies olisi lyönneillään kyennyt haastamaan minua, mutta alkoi virheilemään heti alusta. Lopulta sain oman syötön sujumaan tyydyttävästi ja pidin peruslyönnit ruudussa paremmin ja luvuiksi tuli turhankin tylyt 4-0, 4-0 reilussa puolessa tunnissa.
Peruspelini ei tuntunut kuitenkaan parhaalta. Vaikka lämmittelin pitkään seuraavaan kierrokseen, ei pallo osunut alussa mailaan vieläkään. Vastukseni oli nyt varmuudeltaan ja hermoiltaan aivan päinvastainen kuin edellinen, vaikka ikää ei paljon Benjamin Nicolillakaan ollut. Hän piti takakentän lyönnit erittäin hyvällä marginaalilla ja osumalla ruudussa, enkä muista helppoja virheitä häneltä kuin pari. Pääsin paljon hyökkäämään, mutta Benjamin ohitti sitten todella tarkasti rajoille, kun muuten hän piti palloa kyllä kaukana rajoista. Lisäksi hän oli nopeahko puolustamaan. Ykkössyöttöni ei sujunut alussa, mutta enimmäkseen hävisin tekemällä enemmän helppoja virheitä hyökkäyksissä. Vasta 2-4, 1-3-tilanteessa napsahti ykköseni pykälään ja pistin kaikki ruutuun. Viimeinen vieläpä ässällä millilleen haluamaani sivurajan kulmaan b-ruutuun. Benjamin piti kuitenkin varmuutensa ja hermonsa paremmin ja vei toisenkin erän 4-2. Tässä vaiheessa peruslyöntini oli syötön lisäksi kuitenkin alkanut osumaan todella hyvin ja tuntui, että vain erän lyhyys esti tällä kertaa ottelun kääntymisen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa sisäkautta parempaan suuntaan.
Palloukko 