Olin vielä vältellyt kaksinpelejä isovarpaan kivun takia, kun tuntuu, ettei vasen jalka kulje mukana lyöntiin juostessa. Ensimmäinen kaksinpeli sitten viime syksyn sujui kuitenkin ilman fyysisiä ongelmia, johtuen kai treeniä enemmästä adrenaliinista. Olin kovaa vastustajaa vastaan kuitenkin niin köysissä, ettei kunnon fyysistä kuntomittaria vielä saatu.
Verneri Riikonen oli vastassa 3.-divarin ottelussa. Hän oli valinnut varsin hyökkäävän tyylin hitaahkolle massalle. Metsälän olosuhteet oli toisaalta varsin hyvät, eikä kenttä ja tuuli huonontanut lyömistä. Silti Vernerit flätit peruslyönnit joka korkeudelta ja aiheuttamaltani kierteeltäni löysivät hämmästyttävän hyvin rajojen sisälle koko matsin ajan. Hyvätkään pitkät slaissit hän taisi palauttaa täysin ilman helppoja virheitä. Myös verkkopeli sujui häneltä harvinaisen virheettömästi. Yhtään yli 10 lyöntistä pallorallia ei tainnut tulla, vaan poika halusi nopeasti pois kentältä.
Oma valmistaumiseni ja vireeni olisi riittänyt parempaankin ja pidempään matsiin, mutta pelipallojakin sain yhteensä vain ehkä viidessä geimissä. Oma syöttöni oli ilahduttavasti ruudussa alusta lähtien. Vain viimeiset geimit kärsin vanhasta kunnon rytmi-jalkavirhe-huono-osuma-kombinaatiosta. Vernerin ainoa heikko hetki oli myös syöttäminen toisen erän ainoassa murrossani. En kuitenkaan päässyt peliin mukaan isossa kuvassa, vaan Verneri hallitsi loppuun saakka. Luvut 0-6, 2-6, mutta kuusi turnausilmoittautumista sisällä!
Palloukko 