Pääsin pelaamaan miesten kolmosdivaria uuteen paikkaan, nimittäin Pickalaan, ”amerikanmassalle”. Alusta oli ihan kiva, tosin pomppu aika matala. Enemmän haittasi puuskittainen tuuli, joka tuntui kuitenkin pahemmin vastukseni, Jarkko Saukkolan otteissa.
Jarkolla oli hyvännäköinen kosketus palloon, etenkin etukentällä ja alakierteissä. Vaikeimmissa oloissa, joissa pitää laittaa kaikki voima jalkoihin ja kierteisiin, minä olin kuitenkin niskan päällä. Jarkko tuskaili kentän suuntaisen tuulen kanssa ja teki virheitä pienen marginaalin lyönneissään, joihin hän oli selvemmin tottunut. Omaa jalkatyötäni ei tarvinnut tällä kertaa houkutella, koska tuulenpuskissa ei muuten pääsisi kiinni koko palloon. Jarkon syöttö oli hepponen, ja niistä pääsin enemmän hyökkäämään kuin tekemään virheitä.
Oma syöttöni ei kuitenkaan taaskaan lähtenyt kulkemaan niin, että olisin saanut siitä etua. Tällä kertaa nosto vaihteli myös tuulen takia, enkä ottanut oikealle meneviä alas tarpeeksi. Hallitsin kuitenkin etenkin vastatuulen puolelta varmemmalla peruslyönnillä. Jarkko tuskaili tuulen kanssa ja yritti sekoittaa myös korkeilla palloilla, joita onnistuin smashaan tehokkaasti, vaikkei osuma ollut täydellinen. Johdin 5-2, kun pääsin syöttämään erää vastatuulen puolelle, joka tosin oli jo hieman laantunut. Tähän väliin sössin syöttöni ja Jarkko piti omansa. 5-4-tilanteessa pääsin yrittämään uudelleen ja tähän kohtaa ykkönen toimi hienosti ja sen turvin joudun jopa vamos-huudon kajauttamaan erävoiton merkiksi.
Toisessa erässä Jarkko paranisi peruslyöntiään, erityisesti rystyä. Hän sanoi, että se johtui tuulen tyyntymisestä, minkä uskonkin. Tunsin kuitenkin, että pärjään, kun pidän pallot pitkinä krosseina. Jarkko sekoitteli parhaansa mukaan slaissia molemmilta puolin. Erityisesti kämmenslaissi oli tarkka lyhyenä ja pitkänä. Verkkopelini oli kohtuu hyvää, mutta Jarkko oli siellä sen verran taitava, ettei häntä kannattanut sinne houkutella. Erän alkupuolella pelattiin erityisen pitkiä ja psyykkisesti ratkaisevia geimejä. Jarkon rysty alkoi toimia, mutta rystykrossissa olin hienokseltaan vahvempi. Tulin 3-3-tasoihin, mutta seuraavan geimin jälkeen Jarkko porskutteli erävoittoon hyvällä itseluottamuksella.
10-taiskassa hänen vireensä jatkui, enkä pystynyt itse parantamaan. Kun annoin syötölläkin pari tuplaa, niin alkoi taas kasetti kuoriutua. 3-9-tilanteessa onnistuin täydellisesti ykkössyötön rytmissä, mitä on taas hyvä muistella, kun leuka saadaan rinnasta. 4-10 takkiin.
Näin tasainen peli, jossa ainoastaan yksi osa-alue kusi, harmittaa tietenkin. Onnistuin vain parissa syöttögeimissä hyvin ja vastaavasti pari sössin kaksareilla. Muuten oli aika neutraalia. Toisaalta mukavaa, että sain syötön toimimaan juuri ekan erän painetilanteessa. Tästä on jälleen hyvä ja selvä suunta, miten parannan.
Palloukko 