Variston lauantaille oli tarjolla vain yksi matsi iltapäivälle, joten siihen pääsin freesin jaloin. Vastuksellani Jani Jokisella oli myös nopeat jalat. Hänen lyöntinsä näyttivät vähän kotikutoisemmilta. Erityispiirteenä hän halusi ottaa pallot hyvin pitkälti noususta, minkä havaitsin jo lämmittelyssä. Silloin laadukas peruslyöminen on varsin vaikeata, etenkin massalla ja kovapomppuisissa olosuhteissa. Niinpä pitkä ja vahvasti yläkierretty peruslyönti pitäisi tuottaa eniten ongelmia vastustajalleni.
Hallitsin peruspeliä, mutta syöttö ei lähtenyt uomiinsa taaskaan. Jani ohitti ihan hyvin kun pääsin verkolle hyökkäämään ja siksi hieman aloin arastelemaan miehen juoksuttamista. Peruspelaaminen oli kuitenkin mun puolella suurin osa pisteistä tuli Janin helpommilla virheillä etenkin rystypuolelta. Slaissia käytin tässä matsissa vähemmän, koska Jani löi paremmin matalalta. Luvut tulivat tasaisen vauhdin taulukolla 6-2, 6-3.
Sunnuntaiaamun kvartsi aikaistettiin tunnilla klo 8am, mihin suostuin mieluusti toivoen viileämpää ilmaa ja enemmän palautumista mahdolliseen semifinaaliin. Ottelu Robert Kiurua vastaan muodostuikin jopa eeppiseksi väännöksi. Robertin peruslyönti ja syöttö ei ollut vireessä ensimmäisessä erässä ja vien sen hänen helpoilla virheillään 6-1.
Toiseen erään pitkä Robert tsemppasi ykkösensä sisään, vaikkei siitä ollut suurempaa tehoa vastaanottoani vastaan, niin geimit tasoittuivat. Lisäksi hänen rystynsä tuli nyt varmemmin sisään ja hän pelasi ratkaisupisteet hyvin. Johdin erää 4-2 ja 5-4, mutta en edelleenkään saanut kokonaisia geimejä hyvää ykköstä ruutuun. Sain varmaan puolen tusinaa ottelupalloa tuossa geimissä, joista ainakin kaksi peräkkäistä. Vain yhden niistä mokasin selvästi itse: laitoin verkolla helpon kämmenvolleyn tyhjää kenttää kohti ylänauhaan. Tämä jäi hieman pyörimään mieleeni Robertin hoitaessa seuraavat ottelupalloni. Seuraavaksi minulla oli ottelupallo tiebreikissä, jota johdin 6-5-tilanteeseen asti. Robert pelasi jälleen hyvin ja mentiin 10-tiebreikkiin luvuin 6-8.
10-taiskassa olin jo aika tuskissani surkeaan syöttööni ja jalkakin saattoi painaa. Tilanteessa 2-7 annoin itselleni luvan rentoutua ja pelata loput hälläväliä tyyliin. Kas kummaa, sain pari hyvää peruslyöntiä ja jopa ykköstä sisään ja gorilla olikin Robertin selässä. 7-9-tilanteessa Robertilla oli kaksi ottelupalloa. Ensimmäisen hoidin verkolta rystyvolleylla niin täydellisellä osumalla ja stopparilla, että pallo pomppasi takaisin verkkoon eli melkein kuningasstoppariksi. Seuraava piste oli helpompi volley tyhjään kenttään. Sitten olinkin omassa ottelupallossani numero noin 7 tai 8. Tällä kertaa hoidin pari volleyta taas verkolta, joista viimeisen tyhjään kenttään. Vaikka voitto oli melko eeppinen, ei mieleni tehnyt tuulettaa apaattisen syöttöpelin takia. Ja toisaalta en uskonut enää voittooni 2-7-tilanteen jälkeen.
Semifinaali seurasi parin tunnin palautumisen jälkeen. Tuomo Tiaisen peli oli varsin massalle tehtyä. Hän pystyi lyömään varsin korkeaa yläkierrettä molemmilta puolin takarajalle, mikä neutraloi tehokkaasti tämän tason peruslyöjät. Heikkoutena Tuomolla oli vain suora ja vaihteleva syöttö.
Etenkin rystykrossini oli varsin tehoton, kun se piti lyödä korkeasta pompusta. Sami pystyi kuitenkin hyökkäämään etenkin kämmeneltä hyvinkin kovaa, kun omat peruslyöntini jäi lyhyeksi juuri korkean pompun vaikeuden takia. Lisäksi tässä matsissa syöttöni vajosi varmaan alle 50%:n ja oli varmaan enemmän pokassa kuin jänteissä. Se johtunee väsyneistä jaloista ja masennuksesta syötön suhteen. Motivaationi taistella Tuomoa vastaan lopahti jo ennen ensimmäisen erän ratkeamista, vaikka innostuin juoksuttamaan häntä välillä tehokkaastikin kämmenkulmaan. Ensimmäisen syötön pitoni jälkeen en enää onnistunut ja matsi eteni vääjäämättä Tuomolle, mun kiukutellessa syöttövuoroni. 1-6, 2-6 sain kuitenkin pari lohdutusmurtoa ja miellyttäviä pikkukramppeja iltapäivän ratoksi.
Palloukko 